En tiedä, miten paljon lukijat ovat karjiksiin tutustuneet, mutta sanotaanko näin: jos olette tuon minun Katlani nähneet niin ei, ne eivät todellakaan yleensä kaikki ole sellaisia (vaikkakin mun on ehkä joskus pyhitettävä yksi blogipostaus Katlan pimeälle puolelle - kyllä siitäkin mummusta tarvittaessa löytyy ruutia). Aika usein karjakoira on koira, joka ei paljoa kysele ja huonosti hallittuna voi olla aikamoinen pain in the asshole.
Ensimmäinen karjakoiramme Inka oli jonkun verran aggressiivinen toisille koirille, joka aiheutti jokusia tilanteita joita ei suurella lempeydellä sitä koiraa kohtaan muistele. Kuten ensimmäinen kertani koiratreenikentällä ikinä. Äitini oli Inkan kanssa kokeilemassa agilitya, ja karjiksille myös tyypilliseen tapaan homma sujui kun tanssi, kun koiralla oli tehtävä tehtävänä. Kunnes päätettiin antaa pikku-Ellin (mitähän olisin ollut, 2.-3. luokalla?) kokeilla ohjaamista. Juoksutin Inkan putkeen ja siitä suoraan jonkun treeniryhmäläisen collien niskaan, josta tietenkin seurasi välitön collienpölläytys. Tuossa tilanteessa tietenkin oli useampikin asia joka meni päin helvettiä, mutta onneksi pahiten traumatisoitunut otus sillä kentällä olin minä. Mutta tämä oli ensimmäinen kerta (eikä valitettavasti viimeinen) jolloin aloin kehittää ajatusta päässäni. "Jos mulle tulee joskus oma koira, se ei ikinä ikinä ikinä ikinä ikinä ikinä saa lähteä multa hanskasta tuolla tavalla".
Useamman vuoden ja kolmen oman karjakoiran jälkeen olen edelleen sitä mieltä.
Yksi asia jota olen huolestuneena seurannut on se, miten vähän hallinnasta puhutaan nykypäivän harrastuksissa. En tiedä kuvittelevatko ihmiset, että se on pelkästään suojeluihmisten juttuja, jotka eivät tavallisia kuolevaisia treenaajia koske, vai mistä se johtuu. Myönnän, että isolla osalla koiramateriaalista, jotka ovat alusta pitäen tarpeeksi motivoitu oikein työskentelemään ohjaajansa kanssa, on hallinnan tarve aika vähäinen, koska koira tekee helposti päätökset olla sinkoilematta tekemään jotakin typerää puhtaasti siitä syystä, että ohjaajalla on niille parempaakin tarjottavaa. Mutta mikäli tilanne ei ole tämä, se ei tarkoita sitä että pitäisi käpertyä koloon ja hilata koira pois treenikentältä siinä pelossa että itse on tehnyt asioita jotenkin väärin. Se tarkoittaa vaan sitä, että maailmalla on tarjota koiralle jotain, mitä meillä ohjaajina ei ole vielä työkaluja sille tarjota. Ja se toki tarkoittaa myös sitä, että täytyy treenata. Hallintaa ei rakenneta päivässä, ei sille kilteimmällekään tissinvälikoiralle.
Hallinnan rakentamisen elementit on asia, josta varmasti tulen kirjoittamaan myöhemmin paljon ja hartaudella, mutta tässä kohtaa haluan vain kertoa, miten itse koen hallinnan ja miten haluan siihen suhtautua. Ja tähän mulla on muutama periaatteen alaperiaate:
1. Jos haluat luotettavan koiran, siihen täytyy joskus luottaa.
Mikä tarkoittaa sitä että jos haluat koiran joka joskus pysyy hyvin hallinnassa vapaana, on se hihna vaan joskus otettava irti.
2. Raskaat henkiset pakotteet.
Nimittäin ohjaajalle. Tuttu sananlasku menee "where there is a will, there is a way", joka on aikalailla sanahelinää. Oma versioni samasta sananlaskusta on "where there is a looming disaster, there is a way". Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joka kerta kun hallinta rakoilee (ja sitähän sattuu ihan kaikille, niin keskeneräisille koirille kuin osaaville konkareillekin, koska niitä on vietävä myös tilanteisiin jossa sitä hallinnan kestävyyttä koetellaan turvallisessa tilanteessa) välähtää mielessäni filmi. Koira jää auton alle, koira karkaa säikyttämään jonkun pikkukoira, koira tappaa jonkun metsäneläimen, koira menee kaatamaan jonkun heiveröisen vanhuksen. Eli niitä worst case scenarioita. Tämä on mulle itselleni iso henkinen pakote: ajatella joka kerta, kun huomaan että hallintaharjoitus ei onnistu, että toisessa tilanteessa tämä olisi voinut johtaa koiran kuolemaan, tai johonkin ympäristöön kohdistuvaan katastrofiin. Yleensä sen jälkeen ei ole ongelmia motivoida itseään treenaamaan hallintaa, ja löytämään niitä keinoja rakentamaan hallintakäskyistä aina varmempia ja varmempia.
3. Hallinnan treenaaminen ei eroa millään tavalla minkään muun asian treenaamisesta
Yksi asia, jonka epäilen vaikuttavan siihen ettei hallinnasta puhuta kovin paljoa on se, että se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Joillekin hallinta tuntuu olevan jokin täysin abstrakti käsite, johon yltävät vain ne joilla on tarpeeksi kova ääni karjua koiralle ja ohjaajan auktoriteetti ja what not. Kun loppupeleissä jokaisen koiranomistajan on mietittävä, mitä hallinta heille tarkoittaa, asettaa sille kriteerit ja treenata sitä ihan yhtälailla kuin treenaisit vaikkapa jotain tiettyä tokoliikettä. Joillekin ihmisille hallinta tarkoittaa hihnasta kiinni pitämistä, jollekin se on paljon monitahoisempi tehtävä. Minun henkilökohtaiseen hallintakäskykavalkaadiini kuuluu:
1. luoksetulo
2. pysähtyminen
3. käskyn alla pysyminen (käytännössä vierellä kävely ja paikallaolo)
Ja näiden hallintakäskyjen kriteristöön kuuluu:
1. Nopeus (jos koira tekee jotakin hitaasti, se kertoo epävarmuudesta ja epävarmuus kertoo hallinnan puutteellisuudesta)
2. Etäisyys (koiran etäisyys ohjaajasta, koiran etäisyys häiriöstä, ohjaajan etäisyys häiriöstä)
3. Ilme (koiran täytyy näyttää siltä että se tehtävää suorittaessaan orientoituu täysin ohjaajaan, eikä jää pyörittelemään päässään skenaarioita muista mahdollisuuksista)
4. Häiriönsieto
Selkeällä mielikuvalla siitä, mitä treenataan ja millä kriteereillä, saamme pilkottua ison, melko abstraktin kokonaisuuden treenattaviin pikkupalasiin. Ja tämä, kuten mikä tahansa muukin asia koirankoulutuksessa, on asia joka ei koskaan tule valmiiksi, vaan vaatii elinikäistä oppimista ja treeniä.
Tämä hallintakäskyjen malli on nyt hyvin kirveellä veistetty versio hallinnan treenaamisesta. Hallintaan liittyy monta muutakin elementtiä kuten luopuminen ja impulssikontrolli, ja näihinkin palaan varmasti myöhemmin. Syy, miksi hallinta-asiat pääsivät periaatteideni listalle on se, että se on yksi asia joka vaikuttaa paljon koulutukseeni ja toimii yhtenä kulmakivenä koirien kanssa elämisessä ja treenaamisessa.
Eli periaate numero x: älä jousta hallinnasta. Käytä hallinnan rakentamiseen aikaa, pidä sitä niin tärkeänä asiana kuin se oikeasti on, ja mikäli koskaan joudut valitsemaan hallinnan ja jonkun muun koulutuksellisen päämäärän välillä, valitse hallinta.
kuva N. Sihvonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti