Myönnän, otsikko saattaa olla ihan hitusen provosoiva.
Karttelen vielä hetken aikaa viimeisten periaatepostauksieni postausta, koska sen aihe liippaa hyvin läheltä pelkällä positiivisella vahvistamisella kouluttamista, ja koetan vielä selkeyttää kirjoitettavaan muotoon sen, mitä asiasta ajattelen. Jos nyt kuitenkin pienen juonipaljastuksen teen tässä kohtaa, niin positiivisesti vahvistaen kouluttaminen on minulle ihan hirvittävän tärkeä asia, ja se kattaa koulutuksestani noin 95%. Mutta se 5% jolloin käytän jotain ihan muuta tuntuu olevan aika iso periaatteellinen kuilu.
Joka tapauksessa, positiivinen vahvistaminen: pirun hieno juttu. Ei mitään kilpailua, se on ehdottomasti isoin, tärkein ja tehokkain työkalu koiran kouluttamiseen oli kyse sitten koiraurheilusta tai koiran arkikäytöksen muokkaamisesta.
Ja pitäähän sen naksuttelun hyvänen aika ollakin jotain todella vakuuttavaa, että se on saanut niin monen ihmisen täysin unohtamaan, että koiran ja kanan välillä on muutama aika perustavanlaatuinen ero.
Mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa, nyt haluaisin hetken aikaa puhua markkinoinnista, koska positiivisen koulutuksen markkinointi on pääasiassa ihan päin hittoja. Ne ihmiset, jotka todella osaavat kouluttaa positiivisesti vahvistaen, tietävät miten maailmaa mullistavan upeita asioita sillä voi saada aikaiseksi, miten sillä ei muokata pelkästään käytöstä vaan mielentiloja ja kuinka kaikkivoipa olo tulee siitä tiedosta että jos sulle antaa eläimen, palkkioita, häiriöttömän tilan ja määrättömästi aikaa, voit muokata sitä eläintä kuin muovailuvahaa.
Siispä kysyn: MIKSI positiivisesti vahvistamista edelleen markkinoidaan lähes pelkästään eettisyyden kautta?
Jos luen mainoksen jostakin koulutuksesta, jossa kolme sanaa kymmenestä on eettisesti, eettinen, eettisyys tai jokin muu sanan muoto tai synonyymi, niin täytyy sanoa että minä en sitä kurssia tule tökkäämään pitkällä tikullakaan. Kiitos vaan, mutta minulla on omat eettiset arvoni enkä välttämättä halua ostaa niitä koulutuksen oheistuotteena kenenkään muun sanelemana.
Eettisyyden toitottaminen on huonoa markkinointia, ja niin kauan kun positiivisesti vahvistamista markkinoidaan pääasiassa eettisyyden kautta, tullaan samalla (halusitte sitä tai ette) toitottaneeksi koko ulkomaailmalle että koulutuksen periaatteet ovat tärkeämmät kuin se, mitä koulutuksella saadaan aikaiseksi. Mikä on ihan turhaa, koska positiivisesti vahvistaminen osaa, kiitos vaan, seisoa ihan tukevasti omilla jaloillaan ja tulosmeriiteillään ilman että sille kerättäisiin mitään helvetin sympatiapisteitä eettisyydestä.
Lisäksi ihmettelen usein toistuvia ontuvia vastakkainasetteluja positiivisesti vahvistamisen ja muiden koulutussuuntausten osalta. Perusteluksi omille koulutusvalinnoille käytetään sellaisia vastaesimerkkejä, joiden käyttö on täysin marginaalista ja joita harva tervepäinen ihminen tänä päivänä kokee tarpeelliseksi käyttää. Taas kerran: oli se tarkoituksellista tai ei, onnistutaan siinä niputtamaan kaikki muu paitsi täysin puhtaasti positiivinen kouluttaminen yhteen kivikautisten, tehottomien, turhien ja julmien koirankoulutusmenetelmien kanssa. Reality check. Hei, 99% kaikista muistakin nykypäivän koirankouluttajista, jotka eivät ole ottaneet puhtaasti positiivisen vahvistamisen kautta kouluttamisen verivalaa, ovat ihan yhtä järkyttyneitä niistä koiranpotkimisvideoista kuin tekin olette. We stand united.
Sitäpaitsi mitä hittoa se ketään lohduttaa kuulla, että se koulutus johon aiotaan osallistua on eettisesti hyväksyttävää? Eivätköhän nyt aikuiset ihmiset itse ihan oikeasti osaa päättää, mikä heidän etiikkaansa koirankoulutuksessa istuu ja mikä ei ja toimia sen mukaan - ja jos se eettinen periaate eroaa edes vähän positiivisen kouluttajan mielikuvista, eikö se ihminen silloin rivien välissä todeta sopimattomaksi osallistumaan koulutukseen? Onko eettisyyden toitottamisesta tullut positiivisten kouluttajien oma pieni hihamerkki, jolla voi tunnistaa toisen samoin ajattelevan ihmisen ja sulkea kaikki muut ulkopuolelle?
Koska sitä piirin ulkopuolelle sulkemista se eettisyydellä markkinointi on. Ihmiset toimivat kukin omien eettisten arvojensa rajoissa, ja edelleen useimmille koirankouluttajille siihen etiikkaan istuu myös se, että koiralle annetaan palautteita huonosta käytöksestä. Oli se sitten "oho" (meillä merkkinä siitä että palkkiota ei tule), hihnasta nyppäisy, korvasta nykäisy, ärähdys... eikä näissä mun silmääni eikä monen muunkaan silmään ole eettisesti mitään hirrrvittävän epäilyttävää satunnaisesti käytettynä. Mutta jos sitä vastakkainasettelua jatkaa, että vain pelkästään puhtaasti positiivisesti vahvistaminen on eettisesti hyväksyttävää, nämä ihmiset eivät todennäköisesti koskaan tule sitoutumaan minkäänlaiseen täysin positiivista vahvistamista käyttävään koulutukseen. Oli se tarkoitus tämän eettisyysmarkkinoinnin tarkoitus tai ei, nämä ihmiset on aikalailla rajattu pois sen koulutuksen kohderyhmästä.
Milloin se loppuu se eettisyydellä toitottaminen, ja aletaan oikeasti keskittyä siihen että positiivisella vahvistamisella saamme aikaiseksi upeita asioita, hienoja koulutustuloksia ja sen käyttäminen kannattaa? Koska eettisyys, vaikka ihan äärettömän tärkeä arvo onkin, ei ole se oikea täky jolla ihmiset saadaan siihen koulutukseen sitoutumaan. Eettisyys on aina mukana koulutuksessa, ei sillä ole mitään markkinointiarvoa muutoin kuin samanmielisten hihamerkkinä - ja let's face it, ne ihmiset olisivat niihin koulutuksiin tulleet joka tapauksessa. Ainahan koiria koulutetaan eettisesti, koulutustavasta huolimatta. Se vaan tarkoittaa eri ihmisille niin eri asioita.
ps. miten olisi myös reality check sen suhteen, ettei välttämättä niitä suuria koirankoulutusyhteisön massoja ihan kauheasti puhuttele se, että joku ihminen joskus on samalla metodilla opettanut merinorsun pyöräilemään? Ja miten olisi jos vähän useammin lyötäisiin pöytään ihan vaan niitä oikeita koulutustuloksia ihan peruskoirilta ja todetaan että ollaan siitä toisesta asiasta sitten tarkemmin yhteyksistä sinä päivänä kun päätän ostaa sen merinorsun tai kisata tokossa kanalla.
Kyllä kannatti lukea! Kiitos kun sanoit ääneen sen mitä moni meistä ajattelee. Niin rehellistä, totista ja kuitenkin hulvatonta sanailua, niin kuin sinäkin olet :)
VastaaPoistaOlet hieman käsittänyt väärin asioita. Kanoja käytetään siksi, että hiotaan omaa tekniikkaa ja koska kanaan ei liity samanlaisia tunteita kuin koiraan. Lisäksi kana on äärimmäisen nopea, jonka jälkeen koira tuntuu todella helpolta koulutettavalta :). Eettisyyttä kaiketi mainostetaan sen takia, että siihen ei liity mitään fyysisiä rangaistuksia ja pakotteita. Tämä ei tarkoita, että positiivinen vahvistaminen on sallivaa, käytetään myös negatiivista rankaisua, ts. poistetaan palkkion mahdollisuus. Kouluttaja hallitsee jotain mitä koira todella tarvitsee eli ruokaa. Liian paljon on markkinoilla kouluttajia, jotka eivät tiedä oppimispsykologiasta mitään. He käyttävät kolinapurkkeja, jääkautta ym. kamalaa. Kyllä positiivisesti kouluttavilla on koetuloksia, mutta kuten minä, olen tympääntynyt ihmisten laatiminiin ja keksimiin kokeisiin ja sääntöihin, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä koiralle on mielekästä ja lajityypillistä tekemistä. Minä kutsun perinteiseksi kouluttamiseksi sitä tietämättömyyttä ja että tehdään näin, koska on aina tehty ja sillä on saatu tuloksia. Mutta millä hinnalla? Koiran terveyden ja hyvinvoinnin! Olen ollut koiraharrastuksen parissa vuodesta 1971 ja nähnyt kaikenlaista. Miten ihmiset oman kunnianhimonsa nimissä rikkovat koiransa (esim. agilityssa), tokossa näkee vielä tänään koiria, jotka pelkäävät ohjaajaansa. Näyttelyissä en voi käydä lainkaan, kun tulee heti huono olo koirien kohtelusta ja varsinkin niiden esittämisestä. En yleistä, että kaikki tekevät näin, mutta valtaosa ikävä kyllä. Kyllä minäkin hädän hetkellä joudun käyttämään pakotteita, jos kyse on koiran hengestä, mutta se on tulipalojen sammuttamista ja niitä tulipaloja ei ole tarkoitus koko ajan olla sammuttamassa. Kaikella ystävyydellä, ehkä kannattaisi ottaa pikkasen enemmän selvää, ennen kuin arvostelee.
VastaaPoista