No sitten, tämänpäiväiseen asiaan, eli treenaamisen rutiineihin:
Tulikohan kenellekään muulle samalla tavalla vähän negatiivinen mielikuva tuosta otsikosta kuin minulle? Että rutiinilla tehtävät asiat ovat niitä joihin ei kauheasti panosteta tai valmistella, ja huitaistaan vähän vasemmalla kädellä? No, tämä postaus ei liity nyt siihen, miten rutiinilla tehty on juosten kusten tehty, vaikka välillä se on vähän sitäkin. Lähinnä aloin miettiä kouluttamiseen liittyviä tapoja ja rutiineja, ja miten tärkeitä ne ovat.
Olen itse hyvin ei-tapaihminen. Meillä ei ole minkäänlaista aikataulua koirien kanssa. Joskus lähdemme pitkälle lenkille kuudelta aamulla, tai niinkuin viime yönä, palasin autolle klo 0.22 keskiöisen zombiejuoksentelun jälkeen (zombies, run: suosittelen kokeilemaan!). Iltaruoka tulee jossain klo 22.00 ja 02.00 välillä, eli ennen nukkumaanmenoa. Alkaessani pohdiskella tätä asiaa mietin, että on ihme että ylipäänsä treenaan koirien kanssa niinkin paljon kun nyt teen, koska mulla ei ole sitä jotain yhtä aikaa jolloin aina lähden kentälle tai aina teen jonkun pikkutreenin kotona. Sen sijaan olen sitonut treenaamisen rutiinin muihin rutiineihin, jotka pakostikin toistuvat päivittäin.
Totuushan on se, että kerran tai kaksi viikossa treenaamalla et saa ihan hirvittävästi edistystä aikaiseksi. Tottakai joku yksittäinen laji menee eteenpäin, mutta jos koira roikkuu hihnakoristeena vailla mitään muuta treeniä ja kanssakäymistä koko loppuviikon, ei ihan hirvittävän suuria edistysaskeleita todennäköisesti pääse tapahtumaan.
Aloin listaamaan tapoja, jotka auttavat treenaamisen ylläpidossa.
1. Pidä treenikamat aina mukana. Loppupeleissä se ei tarkoita sen kummempaa kuin paria nappulaa taskunpohjalla ja ulkoiluvaatteita jonne aina saa yhden pallon tai narulelun jemmattua. Kun treenivarusteet on mukana, tulee niitä minitreenejä tehtyä ihan huomaamattakin pitkin päivää.
2. Yhdistä treenaaminen johonkin päivittäin toistuvaan tapahtumaan. Iltaruoka on varmasti monille kaikista näppärin rutiini johon yhdistää treeni. Olen itse yrittänyt muuttaa tapaani ruokkia koirat juuri ennen nukkumaanmenoa (johtuen siitä että saatan saada päähäni lähteä yölenkille koirieni kanssa, enkä halua niitä lenkittää täydellä vatsalla - joten tapa on lähtenyt siitä että ruoka annetaan silloin kun tiedän että varmasti en enää aio lähteä pihalle), koska silloin alkaa yleensä aivojen jumitus olla jo niin pahaa että keskittyminen ei riitä kunnolliseen treeniin.
Testasin vähän aikaa sitten Gretchen Rubinin kirjan, Better than before: mastering the habits of our everyday lives, äänikirjana kuuntelemisen innoittamana aloittaa rutiinia, että vien Riittaliisan treenaamaan illalla/yöllä ja siitä lyhyelle lenkille. Tämä siksi, että edelleen Ritan kanssa suhteen luomiseen täytyy panostaa ihan eri tavalla, ja olen vähän liian laiska viemään koiria erikseen lenkille. Parin viikon ajan pidinkin tätä tapaa yllä ja sain sillä todella hyviä edistysaskelia tokossa, mutta sitten taas mun epämääräiset aikatauluni sössivät koko jutun. Alkoi tulla työkiireitä etten ehtinyt lenkittää koiria hyvin ennen töitä ja töiden jälkeen kun ensin huitaisee pitkän lenkin, ei meinaa potkua löytyä koirasta saati ohjaajastakaan enää niin paljoa. Mutta tarinan opetus on: jos sinulla on selkeämmät päivän aikataulut, pyri ihmeessä asettamaan itsellesi jokapäiväinen viiden minuutin treenin rutiini, aina tietyssä kohtaa päivää, mielellään silloin kun koira on vireimmillään. Siinä ajassa saa jo ihmeitä aikaiseksi. Kun se aika on varattu aina koiran treenaamiselle, siitä tulee helppo ja vaivaton rutiini.
3. Älä mieti, tee.
Kun koiran kouluttamisesta tulee tapa, se ei vaadi enää tietoista päätöksentekoprosessia, ja silloin siitä tulee helppoa. Tämä tarkoittaa sitä että jos aina ennen pientäkään treenipätkää joudut pitkään harkitsemaan, tekisikö vai eikö tekisi treeniä, treenaaminen ei ihan vielä ole muodostuntu tavaksi.
Jos itse lähden koirien kanssa lenkille, tuntuu oudolta olla ottamatta sitä kourallista nappulaa ja lelua mukaan. Kun olet kerran päättänyt, että treenaat lenkin varrella jotain pientä ja teet siitä itsellesi tavan, saat toistoja ihan puolihuomaamatta. Toki tarkempiin treeneihin joutuu aina vähän panostamaan enemmän, mutta ihan simppelit luoksetulotoistot tai arjen etäkäskyjen rakentelut ovat esimerkiksi sellaisia jotka voi huitaista menemään ilman sen suurempaa pohdiskelutyötä.
Elävän elämän esimerkkinä saa toimia taas eräs treenikavereistani. Olin hänen luomaan käymässä ja hän valitteli kauheasti, miten ei ollut treenannut viikkoon yhtään mitään koiransa kanssa, ei siis kertakaikkiaan MITÄÄN. Noh, sellaista sattuu, mikäs siinä. Kuitenkin siinä viestitreenejä valmistellessamme tämä treenikaverini kertoi muun jutustelun ohessa, kuinka siinä ruokaa antaessa vähän eteen istumisia oli ottanut ja ovesta mennessä teki sen ja tän treenin ja pihatöissä kun oli ollut, otti ihan vaan vähän sitä ja tätä ja tuota. Jossain vaiheessa oli pakko vähän muistuttaa että niin, sunhan ei olevinaan pitänyt olla treenannut yhtään mitään :). Mutta juuri näin sen pitäisikin mennä. Ne pienet parin toiston treenit jotka toistuvat useita kertoja päivässä pitäisi olla niin helppoja ja vaivattomia ohjaajalle, ettei niitä tarvitse edes miettiä. Ja se vaatii hyviä rutiineja ja tapoja jotka tukevat sen päivittäisen treenaamisen ylläpitoa.
Treenaamisen pitäisi olla joiltain osin vähän kuin hampaiden pesua: sen vaan tekee, ilman että joka kerta käy itsensä kanssa keskustelua siitä, tekeekö sitä juuri tänään vai ei. Toki treenaaminen mielellään saisi olla myös hetkittäin se päivän odotetuin kohokohta jota valmistellaan ja suunnitellaan - mutta ikinä ei pidä aliarvioida toistojen määrän merkitystä ja sitä, että se koirakon kaksijalkainen osapuoli kokee treenaamisen vaivattomaksi ja luonnolliseksi osaksi arkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti