Periaate numero 5: Pelaa niillä korteilla, jotka sulla on

Olen huomannut että palkatessani sosiaalisesti tulee harjoitettua mitä parhainta vapaata assosiointia, koska ajatukset pääasiassa keskittyvät siihen että  a) ei sotkeudu omiin jalkoihinsa tai tallaa koiran päälle, b) mikäli jotain muuta palkkaa on tarjoamassa, ei heittele sitä holtittomasti päin viattomia vierestäkatsojia tai c) saa palkattua koiran liikkeeseen nähden oikeaan suuntaan. Tässä tilanteessa aivoni toimivat automaattimoodilla hyvin hataralla ajatuksella noin niinkun puheentuotannon kannalta, jolloin suusta tulee usein ulos hyvinkin suodattamatonta tekstiä. Enkä nyt tarkoita sitä kertaa kun en osannut päättää huudanko "taitava likka" vai "taitava typynen" jolloin karjaisin tietysti suurella tunteella että TAITAVA LIPPONEN. Mutta siis myönnän toimivani lähestulkoon syyntakeettomassa mielentilassa koiraa palkatessani. Kypärät päähän katsojille ja korvatulpat mielellään myös. Ohjaajan vireenhallintaa vasta työstetään.

Yksi toistuva sananparsi joka tässä kontekstissa helposti lipsahtaa suustani koiralle on jotakuinkin "Rita/Katla on ihan paras kaikista".

Ihan tarkkaanottaen tätä sananpartta voisi kritisoida aavistuksen verran ylimieliseksi, epätodeksi tai näiden yhdistelmäksi. Koen kuitenkin, että ihmisten tulisi useammin pystyä toteamaan sekä itselleen että muille, että "mulla on hei maailman paras koira".

Sen ääneen sanominen ja ajatuksissa pitäminen, että ne kunkin koiran vahvuudet ja hyvä puolet ovat oikeasti loppupeleissä ainoa asia on tärkeää sen koiran kanssa työskennellessä, on ihan pirun tärkeä periaate. Ne puutteet ja heikkoudet joita koirassa on, eivät tule katoamaan sillä että niitä jää vellomaan ja tuijottamaan. Mutta jokainen vahvuus, jota pystymme entisestään vahvistamaan ja käyttämään yhteistyön luomiseen, on ihan korvaamaton asia.

Mio ja minä, silloin joskus

Oli aikanaan aivan tuskaista mennä ensimmäiselle tokokurssilleni ikinä. Mio oli vuoden ikäinen junnu ja suhtautuminen ympäristöön heitteli laidasta toiseen päivästä riippuen. Juuri kurssin aikoihin tietyt äänet muuttuivat jännittäviksi, ja kurssille päästäksemme meidän oli ylitettävä hyvin vilkkasti liikennöity ja äänekäs, pitkä silta joka tietysti pelotti Mioa kauheasti. En oikein muuta keksinyt, mikä tilanteeseen olisi auttanut, joten lauloin aina sillan ylityksen ajan Miolle irlantilaisia sotalauluja. Omituista kyllä se rauhoitti koiraa. Tässä tilanteessakin voi ajatella kahdella tavalla. Voi jäädä kauhistelemaan koiran huonoa toimintakykyä ja hermorakennetta, tai voi ajatella miten tärkeä ja iso asia on se, että koira pystyy ottamaan ohjaajasta tukea, vaikka tarjolla ei ole sen enempää kuin epävireistä Roddy McCorleyta.

Riittaliisa ja noudon alkeet. Kuva Sanni Muurmäki

Totuushan on se, että aina on ihmisiä joiden koira on määrättömästi paljon lahjakkaampi ja paremmin koulutettu ja jolla on paljon enemmän tuloksia kuin omallesi uskaltaisit toivoakaan. Koiraharrastuksen periaatteeni numero 5: Koirasi on se mikä se on: ole siitä iloinen ja rakenna niiden vahvuuksien päälle. Koska se sun koirasihan on maailman paras kaikista, ja siitä sietääkin olla onnellinen.