Saisiko olla kalaa vai onki?

Saas nähdä, tuleeko tästä blogipostaus siitä kuinka Elli eksyy kielikuvien maailmaan. Eli koirankoulutusta kalastuskielikuvin, olkaat vaan hyvät.

Eri oppimisen vaiheisiin tarvitaan erilaisia asioita. Kuten vaikka silloin, kun lähdet kokeilemaan uutta koiraharrastuslajia. Et tiedä lajista mitään, mutta haluat tietää että mitä se laji pitää sisällään. Joillekin tämä tutustumisvaihe kestää pari tuntia, joillekin pari kurssia. Vasta sitten päätetään, miten sen harrastuksen arvottaa omassa elämässään, onko prioriteettinä oppiminen ja kasvu ihmisenä ja ohjaajana, vai onko se vaan jotain, mitä satut tekemään elämässäsi silloin tällöin. Tässä vaiheessa olevat tai tällä tavalla johonkin lajiin suhtautuvat ihmiset niinsanotusti haluavat vain kalaa: he käyvät nykäisemässä kalastajan hihasta että saisikos tuota sun kalaasi maistaa, se tuoksuu niin hyvältä. Jotkut tykkäävät maistella pidemmän ajan, toisille se ei riitä.

Sitten taas päästään vaiheeseen, jossa oppimisen kaaressasi päästään siihen vaiheeseen että haluat kehittyä. Alat kerätä tietoa ja tiedostaa asioita joita teet ja joita sinulle ohjataan. Olet kriittisempi sekä omaa toimintaasi että toisten toimintaa kohtaan - ja tätä ei pidä ajatella negatiivisena asiana. Kriittisyys tehostaa oppimista ja auttaa priorisoimaan oppimiseen liittyviä asioita. Tässä vaiheessa haluat toimia itsenäisemmin: haluat pystyä toimimaan ilman ohjausta ja tukea ja kokeilemaan omin päin asioita. Heittäytyäkseni hetkeksi kalastuskielikuvista puutarhanhoitokielikuviin: haluaa kokea ne multaiset kädet.

Takaisin kalastuskielikuviin. Kun koet näin, olet mato-onkivaiheessa. Jos sinulle tässä vaiheessa sanottaisiin että meet ostamaan sen kaupan hienoimman vavan ja käytät kaikki kesälomasi muuten sitten ajelemalla Norjaan ja takaisin hyvien kalavesien perässä, nauraisit paskaisesti ja kävelisit päätäsi pyöritellen takaisin kalatiskille. Mutta mites olisi mato-ongella käynti? Voisit käydä kokeilemassa, miltä se tuntuu kun kala nappaa koukkuun kiinni, pystyisit aika pienellä opastuksella toimimaan itsenäisesti ja kalavedetkin löytyvät jo vähän lähempää.

Kun olet useammat ruoat tehnyt kaloista jotka omilla pienillä käsilläsi olet vedestä narrannut, alkaa se nälkä kasvaa. Tiedät mitä haluat tehdä, ja haluat tehdä sen tehokkaammin. Huomaat, että kalastaminen on niin paljon enemmän kuin vain sitä kalan saamista ja syömistä: se on jotain mistä saat iloa, energiaa ja onnistumisen kokemuksia. Joskus toki on tylsää ja ärsyttävää ja rahaa palaa ja onkikin menee joskus rikki, mutta kala se vaan edelleen maistuu hyvältä ja mieli vetää veden ääreen.

Tällä tarinoinnilla pohjustelen sitä, että on ihan ok haluta ja vaatia erilaisia asioita eri vaiheessa harrastusta. Joskus haluan kalaa, jos en vielä tunne lajia tarpeeksi hyvin. Haluan maistiaisen, jotakin mitä voin vaan kerran tehdä ilman että haluaisin sitä itsenäisesti jatkaa. Tällaisia lajeja minulla on ollut esimerkiksi verijälki (tiedän että saattaisin siitäkin innostua jonain päivänä, mutta tällä hetkellä veto lajia kohtaan on noin nolla) ja koiratanssi (pistäpä tokoihminen tanssahtelemaan). Ne menevät kategoriaan: kiva kokeilla kerran tai pari.

Useimmiten kuitenkin koulutuksessa tiedän jo, mitä haluan, ja useimmiten se on se tieto, mistä ja miten sitä kalaa saa eniten ja nopeiten ja ... okei okei tunnustan, en tiedä mitään kalastuksesta. Sellaisia asioita, joita kalastamiseen intohimoisesti suhtautuvat ihmiset yleensä haluavat tietää. Kun on jo se tieto, mitä on tarkoitus tehdä, alkaa kysellä erilaisia kysymyksiä ja haluta erilaisia asioita. Ja kun tiedät mitä haluat tietää, tiedät miten sen tiedon saa.

Pointti? Jos haluat että joku näyttää miten virvelöidään, älä tyydy pakasteseitiin. Jos haluat edistyä jossakin lajissa, kysele paljon kysymyksiä joihin kuuluvat sanat "miten" ja "miksi" ja "mitä seuraavaksi".