Merkitön merkki: aion sinut selättää

Minulla on ongelmaliike, taas. Mutta tällä kertaa olen paremmin varustautunut tähän sotaan, ja aion voittaa. Tällä kertaa ongelmaliikkeeksi meinasi muodostua TOKO:n uusien sääntöjen merkitön merkki.

"Ohjaaja lähettää koiran noin 10 metrin päässä aloituspaikasta olevaan ympyrään ja käskee koiran seisomaan ympyrän sisälle. Koiran tulee seisoa ympyrässä kaikki jalat kehän sisäpuolella. Ympyrän säde on noin 2 metriä ja sen keskipiste on noin 10 metrin päässä aloituspaikasta. Ympyrän keskipiste voidaan merkitä erittäin pienellä merkillä, esimerkiksi naulauslevykkeellä (ei kartiolla), mutta tämä ei ole välttämätöntä. Ympyrän kehä tulee merkitä näkyvästi, vähintään kahdeksasta kohdasta (esim. merkitään noin 10-15 cm:n kaarenpätkiä teipillä) tai merkitsemällä koko ympyrän kehä (esimerkiksi hiekkakentällä uurtamalla, liidulla tai vaarattomalla spraymaalilla tai kiinnittämällä maahan ohuen narun tai kaapelin, halkaisija maksimissaan noin 1 cm). Poikkeuksellisesti, voidaan nurmikentällä, mikäli olosuhteet sitä vaativat, käyttää hieman paksumpaa narua, kaapelia tai letkua. Ympyrän kehän pituus on 12,6 metriä. Huom! Tavoitteena ympyrän merkitsemisessä on, että se on koiralle huomaamaton!"

Koska tällä kertaa en aio itseni seisoa oman kehitykseni tiellä, lähdin raivaamaan ongelmaa siitä perinteisimmästä lähtökohdasta. Tunnista ongelma. Miksi tämä tuntuu nyt niin vaikealta?

1: Koska tässä ei ole mitään järkeä.

Siis todella. Ymmärrän sen, että koiran ohjattavuus on tärkeää, mutta hyvin hatarasti näkyvä ympyrä jonka keskelle koira pitää saada yhdellä yrityksellä ei vastaa mun mielikuvaani ohjattavuuden mittauksesta. Mua ärsyttää myös se, miten hankalaksi tämä tekee näöltään rajoittuneiden ohjaajien elämän. Pienikin heitto syvyysnäössä - mitäs sitten? Tämä on ihan tarpeeksi hankala hahmotettava sellaisillekin ohjaajille, joilla näkimet pelittävät ihan täysillä. Eli kyllä, mua henkilökohtaisesti jurppii ja pahasti koko liike. Ei paras mahdollinen lähtökohta.

Mitä aion tehdä asialle?

Jaa-a. Koetan puhua itseni ympäri. Onpas kiva liike! Voi kun mukava lähteä tätä treenaamaan! Oonkin aina halunnut testata koirieni ajatustenlukuky - eikun siis ohjattavuutta.

2: Koska en ole nähnyt onnistuneita suorituksia.

You can't be what you can't see. Vielä ei ole minun verkkokalvoilleni tullut sellaista määrää materiaalia onnistuneista suorituksista että se valaisi uskoa että kyllä, kyllä se ihan on tehtävissä se liike. Epäonnistuneita suorituksia? Niitä riittää kyllä.

Mitä aion tehdä asialle?

Pyytelin facebookin tokoryhmässä videoita uusien sääntöjen liikkeistä. Vielä ei ole mun huomatakseni merkitöntä merkkiä tullut eteen. Eiköhän niitä pikkuhiljaa sieltä ala tulla.

3: En ole vaan kokeillut.

Sama juttu kuin aikoinaan tunnistusnoudon kanssa. Meinaan tuomita kaikki opetustavat tehottomiksi ennen kuin edes kokeilen niitä.

Mitä aion tehdä?

Valittaa asiasta blogiin. Sitten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kerätä kamat ja koirat kainaloon ja painella kentälle piru vie treenaamaan.

Syy miksi aloin kirjoittaa tätä blogipostausta (sen lisäksi että pakotan itseni samalla aloittamaan sen pirun merkittömän merkin treenauksen) on se, että huomasin ilokseni kehittyneeni siinä tilanteessa kun huomaan jääväni jumiin jonkun liikkeen kanssa. Aiemmin saatoin pyöritellä kuukausia erilaisia treenitapamahdollisuuksia kuitenkaan tarttumatta toimeen. Tällä kertaa huomasin toimivani eri tavalla. Aloin heti miettimään, miten saan itseni toimimaan. Koska jos saan itseni ruotuun, ne treenitavat löytyvät kyllä, aivan varmasti. Joten lähdinkin miettimään, mitä mä itse tarvitsen jotta tämä liike edistyy. Päädyin seuraaviin:

- Perseelle potkimista. Blogiin kirjoittaminen sopii hyvin. Nyt jos mulla ei parin kuukauden päästä ole edes alkeellista merkitöntä merkkiä, valtuutan teidät nauramaan paskaisesti mun saamattomuudelleni.

- Vertaistukea. Miten olisi facebookryhmä, "me kaikki jotka vihaamme merkitöntä merkkiä mutta haluamme päästä elämässämme eteenpäin ja täten sitoudumme treenaamaan sitä kunnes rakastamme sitä". Ei kenties vetävin mahdollinen nimi. Ja kenties en tarvitse facebookryhmääkään, jos vaan löydän jonkun treenikaverin joka painii samojen asioiden kanssa. Kuka haluaa mun merkitön merkki - vertaistukihenkilökseni?

- Vähän inspiraatiota. Visioin noin tuhannetta kertaa tähän mennessä täydellistä merkitönmerkkisuoritusta ja miten hyvältä se tuntuu sitten kun se toimii.

- Suklaakeksejä. Ei voi olla pahitteeksi.

Sen tajuaminen, että ainoa este kehitykselle on ihan itse allekirjoittanut ja se, että pystyy toimimaan sen mukaisesti on merkittävä askel eteenpäin. Kun kysyy oikeita kysymyksiä, saa hyödyllisiä vastauksia. Oikea kysymys ei ole: "miten tämän opetan?" vaan "miten saan itseni opettamaan tämän?". Kun halua on, työkalut löytyvät kyllä.