Viime viikonlopun Onnidog - tapahtuma oli kaikin puolin iloinen ja onnistunut. Viimeisenä iltana kotiin rättiväsyneenä ajellessani tajusin ilokseni, että viikonlopun aikana olin napannut mukaani ajatuksia ainakin kymmeneen (tai siltä se ainakin kovasti tuntuu) blogipostaukseen. Joten tästä sitä pikkuhiljaa alkaa ajatusvyyhti purkautua.
Ihan ensimmäinen päivän päässä poltellut ajatus liittyy kirjoituksen otsikkoon: paineisiin ja paineiden purkautumisiin. Tämä tarina alkoi yhtäkkiä livetä käsistä niin monitahoiseksi jutuksi, että jouduin jakamaan sen kolmiosaiseksi postaukseksi. Näiden kolmen postauksen teema pyörii siis paineen ja paineen purkautumisen ympärillä: 1) Paine ja sen purkautuminen vs. tavoitehakuinen käytös, 2) Miten paine purkautuu? 3) Miksi paine ja sen purkautuminen tulee ottaa huomioon koulutuksessa?
Joten tästäpä lähtis.
Paine, osa1: Paine ja sen purkautuminen vs. tavoitehakuinen käytös
"Mutta MIKSI tää koira käyttäytyy tällä tavalla" on hyvin yleinen kysymys ongelmakäytösten äärellä. Miksi, miksi, miksi. Koiran käytösten seurauksiin kiinnitetään suhteettomasti huomiota kun tämän kysymyksen ytimeen yritetään päästä kiinni. Ja niin täytyykin tehdä, mutta aina se ei voi antaa meille vastausta kysymykseen "miksi". Kun koiran käytöstä yrittää ymmärtää sen kautta, mitä käytöksestä koiralle seuraa ja miten se muokkaa koiran käytöstä, usein mennäänkin ihan iloisesti metsään. Se on syy siihen, miksi hahmotan koirien käytöksen aika usein pääasiassa näiden kahden asian kautta: paineiden ja paineiden purkautumisten kautta.
Tässä ei voida nyt puhua mistään oppimis -tai käyttäytymisteoriasta, mutta se yhteinen asia tällä minun painepohdinnallani on näiden teoriatyyppien kanssa, että on kyse aikamoisesta yksinkertaistamisesta mitä tässä tehdään, kun puhutaan näin isoilla linjoilla. Ei pidä kuitenkaan ajatella, että yksinkertaistaisin koiran toimintaa näin rankalla kädellä: jos puhun koiran toiminnasta paineina ja paineiden purkautumisina, se jättää edelleen auki kaikki ovet sille, mistä paine on syntynyt ja millä tavalla sen purkautumistapa määrittyy, jolloin pääsemmekin tarkastelemaan koiran toiminnan nyansseja ja hienovaraisuuksia.
Mutta mitä on paine? Tälle termille on varmasti tuhansittain määritelmiä, ja tässä on minun versioni: Paine on minkä tahansa käytöksen liikkeellepaneva voima. Ei sen ihmeempää. Kaikki toiminta johtaa jostakin paineesta. Painetta tulee ilosta, painetta tulee pelosta, painetta tulee uhasta ja painetta tulee sosiaalisista kanssakäymistilanteista. Painetta on pienenpientä ja niin suurta että se vavisuttaa koiran maailmaa.
Se syy, miksi halusin ottaa tämän asian esille oli se, että tajusin miten paljon ihmiset käyttävät aikaa ajatellessaan koiran toiminnan seurauksia ja sen kautta oppimista, kun se ei läheskään aina vie meitä sinne toiminnan ytimeen. Annetaas samat esimerkit jotka tulivat esille viikonlopun luennolla (David Appleby: Knowing your dog's mind - loistava luento joka herätti paljon ajatuksia joita kampailen ulkoistettavaan muotoon pikkuhiljaa).
Koira haukkuu postinkantajalle -> postinkantaja lähtee pois -> koira sai vahvisteen käytökselleen.
Koira haukkuu autoa -> auto lähtee pois -> koira sai vahvisteen käytökselleen.
Hetkonen hei.
Tämä toiminnan vahvistumisen malli voi hyvinkin pitää paikkaansa joidenkin koirien kohdalla, mutta kehtaan jopa väittää että suurimmalla osalla koirista tässä haukkumisen vahvistumisessa on taustalla jotain ihan muuta.
Ensin toki mietitään, miksi koira haukkuu, oli näkemystapa mikä hyvänsä. Pelko, aggressio, turhauma? Silloin kun koira kokee näin vahvoja tunteita, koen epätodennäköisenä sen että siitä paineesta seuraava toiminta on tavoitehakuista.
Tavoitehakuisuudella tarkoitan sitä, että koira tekisi tietoisen päätöksen käytökselleen. "Saan tällaisen postinkantajaärsykkeen, mitenköhän saisin sen pois? No mäpä koetan haukkua. Kappas, se katosi, kannattipa haukkua, teenpä sen uudelleen!". Joillain koirilla varmasti puhutaan tällaisesta tavoitehakuisesta käytösmallista.
Useimmilla koirilla kaava on enempikin tällainen, vapaasti suomennettuna:
"Saan nyt tällaisen postinkantajaärsykkeen - EI SAATANA JUMATSUIKKA VOI HITTO VOI HITTO MUA PELOTTAA/VITUTTAA/PÄÄ LEVIÄÄ/AUTTAKAA PIENTÄ KOIRAA!"
Jolloin kyseessä ei todellakaan ole enää tavoitehakuinen käytös.
Iso osa koirien oikeista aidoista käytösongelmista nimenomaan ei ole tavoitehakuista käytöstä, koska tavoitehakuinen käytös on niin helppoa ohjata muualle että vähän kokemattomampikin nakinheiluttelija onnistuu siinä yleensä vaivatta jos koira on vaan motivoitavissa tekemään jotain ohjaajan kanssa. Tämä johtuu siitä, että suurin osa tavoitehakuisesta käytöksestä on sellaista, jossa koira pystyy harkitsemaan käytöksensä syy-seuraussuhteita, eli se silloin pitää itsensä toiminta-alueella ja kykenee harkitsemaan vaihtoehtojaan. Iso osa käytöksistä, joita koirilta lähdetään ongelmallisina muuttamaan eivät ole ympäristön osalta syy-seuraussuhteisia, loogisia tai selitettävissä koiran tavoitehakuisen käytöksen kautta: ne ovat painereaktioita jotka purkautuvat yleensä ensimmäisellä koiralle luontaisella tavalla: haukulla, hampailla tai muulla häiriökäytöksellä.
Tarina jatkuu seuraavassa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti