Pennusta kisakoiraksi, osa 2: Mauri leikkii ja syö

Noniin, tunnustan syntini ja juuri tuota edellistä postausta lukiessani tulin huomanneeksi että enpä sitten tainnut puolella sanallakaan kertoa siitä, mitä Mauri puuhaa, vaikka otsikossa niin luvattiin. Joten tänään sitten vähän konkreettisemmin niitä juttuja, joita Mauri oikeasti on puuhaillu.

Mauri syö

Tästä aloitettiin, eli tehtiin arvoa kädessä olevalle ruoalle. Että se miellään lähtee mukaan nakertaen kädestä sapuskaa mennessään eikä lipsu pois vaikka ohjailisin sille jotain liikeratoja. Syy sille miksi tämä oli minulle tärkeää on se, että lähdin rakentamaan imutusseuraamista, joka ei vaan kerrassaan toimi jos koira ei lähde käden mukaan tai vain nokkii. Ja tämähän on myös ohjaajan kädenkäytöstä kiinni - monet yrittävät tutittaa koiraa kädellä, josta ei ole mitään saatavaa, namit lentelee hervottomasti ja koira pystyy pyörimään sen ohjaavan käden ympärillä kuin karusellissä. Eli jos ajatuksena on imutusseuraaminen, se pää pitäisi saada iskeytymään kiinni sinne käteen ja pysymään siellä tismalleen samassa kohdassa nenällään koko imutuksen ajan. Jos hallitset nenänpään, hallitset koko kropan.

Toinen harjoitus on heittonamit. Tämä on meille ollut haaste, koska  kun ruoka heitetään maahan ja se jättää sinne hajujäljen, Mauri on hyvin nopeasti sitä mieltä että "JOO JÄLKEE SIISTIII" eli ei todellakaan ihan het alkuun ole tehnyt napakkaa siirtymistä uuteen tehtävään. Eli tarkoituksena olisi saada koira saalistamaan (iso) ruokapala, jonka jälkeen se on heti valmis uuteen tehtävään ja tulee toteuttamaan sen nopeasti. Tämä on meillä vielä kategoriaa "kotona toimii", hallien pohjat kuiskuttelee pienen poikakoiran kuonoa sen verran paljon että koetan vähän välttää tätä vielä niillä pohjilla, kun en haluaisi lähteä vääntämään kättä sen kanssa. Mutta että saadakseen nopeita toistoja tehtyä, nopea namin saalistus ja back to work, siinä olisi oikein oiva työkalu jota lähteä vahvistamaan pennun kanssa.

Jos koira ei ole lelusta innostunut tai menee silmälle herkästi, kannattaa myös ruoalle irtoamisia tehdä - Mauri on tehnyt ne alusta asti lelulle.

Antaiskohan se ton kapulan jos tälleen sievästi istuisin? Kuva (c) Aija Tanskanen

Mauri leikkii

Sittenhän me tietty myös biletetään lelujen kanssa. Leikitään monella erilaisella vempaimella ja monella eri tyylillä. Saalistetaan, taistellaan, irrotaan kuolleelle lelulle. Vahvistetaan sitä, että kun voitat taistelun, tuu tarjoamaan mulle sitä lelua uuteen taisteluun. Kun saat saaliin, tule hakemaan uutta saalista. Eli leikissä ensisijaisena tavoitteena on katsoa että sillä koiralla vaan on tosi nastaa. Sitten sen jälkeen mietitään niitä leikkiä ja treeniä helpottavia elementtejä.

- pentu jaksaa kiinnostua myös kuolleesta lelusta (kilpajuoksutreeni: lelu heitetään maahan, pidetään pentua, juostaan yhdessä leikkimään lelulla - koiran pitäisi olla tässä ns. nopeampi, tai sitten voidaan myös varastaa lelu koiralta mikäli se ei ole tarpeeksi aktiivinen lelua kohtaan - turhauman kautta lisäarvoa lelulle)

- pentu haluaa taistella myös kuolleesta lelusta (taisteluleikissä pysäytä käsi hetkeksi, kun koira pysyy aktiivisena, anna taas vastustusta)

- koira pysyy aktiivisena lelun saamisen jälkeen (monet alkavat heti komentaa koiraa kun se saa lelun itselleen: "TÄNNE! PUPPE! TÄNNE!" ja koira tietysti juoksee karkuun aarteensa kanssa, joka saa ohjaajan kutsumaan koiraa vielä enemmän. Mitäpä jos lähestyminen olisi mielummin sorttia: "waau miten mahtava puppe kun sä oot kova jätkä, miten hieno lelu sulla onkaan". Aika usein pentu lähtee jo kehujen voimasta kääntymään uudelleen kohti ohjaajaa lelunsa kanssa, jos ohjaaja liikkuu poispäin.

- koira vaihtaa vihjeestä lelusta toiseen, eli perinteisistä perinteisin kahden lelun leikki. Vaihdon pitäisi olla nopea ja intensiivinen. Pitäisi toimia taistelusta taisteluun sekä saaliista saaliiseen vaihtamalla.

Lelu vaihtumassa toiseen

- aktiivinen irroitus, eli ei niin että lelu kammetaan ulos koiran suusta, vaan että koira pyynnöstä nykäisee itsensä irti lelusta. Tämän tulee olla koiralle äärimmäisen kannattavaa, eli irti-kiinni-irti-kiinni - leikkiä kannattaa pitää paljon ohjelmistossa pennun kanssa.

- lelun jättäminen, eli sitten kun ne nupit alkaa olla kaakossa, pitäisi aika pian pystyä esittelemään koiralle myös sellainen asia, että jos lelu jätetään maahan ja pyydetään jättämään, sitä ei sen jälkeen jäädä tuijottelemaan tai sinkoilemaan sinne suuntaan. Tässäkin pitää löytyä tasapaino koiran mukaan: mikäli sulla on lelusta innostumaton koira, et missään nimessä jätä lelua kylmäksi kohteeksi. Vasta sitten kun koiran lähtöarvo lelulle on se, että JOO BILEET, alat kertoa sille että hei, ohjaaja kertoo milloin ne bileet alkaa, ei se lelu. Mutta mitä enemmän koira asettaa arvoa lelulle, sen tärkeämpää on esitellä koiralle ajatus siitä, että niihin leluihin ei sitten jäädä turhan päiten jumittamaan.

Pyllistellään Onnidog-tapahtumassa. (c) Jinsi photography

- kiinni -vihje on sellainen asia, jota olen itse paljon miettinyt ja työstänyt. Eli mikä on vihje, mistä koira saa ottaa lelun. Koska usein se on niin, että ohjaaja vaan antaa sosiaalisen palkan, ja sen jälkeen ensimmäinen saalisärsyke jonka koira kohtaa on sellainen johon se saa reagoida. Ja ihan ok, mikäs siinä. Mutta sitten kun katsotaan nykytokoa, niin mitenköhän monta tuhatta ja sataa saalisärsykehäiriöharjoitusta koirat tokouransa aikana kohtaavat - eli ÄLÄ reagoi saalisärsykkeeseen. Ja silloin pitäisin reiluna, että jossain kohtaa sille koiralle kerrottaisiin äärimmäisen selkeästi, että saaliiseen saat reagoida tästä vihjeestä ja vain tästä vihjeestä. Olin alun perin suunnitellut tätä Maurille alusta asti, koska henkisesti varauduin siihen että se on ihan sirkkeli. Mutta eipä mitä kun hän on mr. Mietiskelijä, joka kyllä kuumuu leikistä mutta ei se sellainen kaveri ole että raajat irtoilee kun lelu tulee näkyville. Eli toistaiseksi vaan biletetään ilman sen kummempia sääntöjä. Mutta jos koira olisi hyvin kuuma ja näpeille käyvä, ottaisin ehdottomasti lelun kiinniottamisen säännöt mukaan alusta asti.

Turinointi jatkuu taas seuraavassa postauksessa.