5 yleisintä syytä miksi seuraaminen on perseestä

Mulla oli vakaa aikomus vielä kirjoittaa lisää tuohon pennusta kisakoiraksi - kirjoitussarjaan, mutta käänneltyäni ja väänneltyäni asiaa eri suunnista tulin siihen lopputulokseen että kaikki muu mikä pennun treenaamisessa on tärkeää on niin paljon liitoksissa kuhunkin opetettavaan asiaan että jos rupean niitä kirjoittamaan auki, voin saman tien lopettaa blogin ja kirjoittaa kirjan. Sen sijaan näitä asioita pohdiskellessani päädyin tähän seuraavaan aihealueeseen, joka nimenomaan on hyvinkin spesifisti liitoksissa eri liikkeisiin ja niiden opetukseen. Eli tyypilliset ongelmat.

Sitä on aika monenmoista seuraamista nähty tähän päivään mennessä, ja kun iso osa työstä on joko rakentamista tai korjaussarjaa näihin tehtäviin, niin ajattelin jakaa teidän kanssanne ne tyypillisimmät ongelmakohdat, joiden kanssa seuraamisongelmaiset painivat.

Nyt, ennen kuin mennään eteenpäin, sanon sen itsestäänselvyyden ensin pois alta: seuraamisia on erilaisia ja eri tarkoituksiin ja eri ominaisuuksilla varustetuille koirille tehtyinä. Mutta silti nämä ongelmat ovat sellaisia jotka aika usein toistuvat kautta linjan.

1. Ohjaaja ei tiedä mitä tekee

Tätä en sano millään tavalla syyttäen tai perinteisellä kato peiliin menttaliteetillä, vaan ihan itse asiassa isompana ongelmana kautta linjan sekä kouluttajien että ohjaajien puolelta.

Ongelma on pääasiassa se, että monilla treenaajilla ja monilla kouluttajilla puuttuu kokonaiskuva seuraamisen opettamisesta. Yllättävän moni treenaaja on rakentanut koiralleen seuraamisen ihan vaan kokeilemalla, mikä johtaa mihinkin. Se on todella työlästä tilkkutäkin tekoa, kaksi ensimmäistä koiraa näin treenanneena. Kouluttajat joille seuraamista näytetään näkevät vain sen kulloisen seuraamisen vaiheen tietämättä työvaiheita siihen asti, ja usein pystymättä antamaan kovin kattavaa kuvaa siitä, mikä on seuraava ja sitä seuraava vaihe sen jälkeen kun se yksi pykälä on menty eteenpäin. Nostan suuresti hattua niille kouluttajille joilla olen ollut, jotka ovat pystyneet kertomaan sen akuutin tilanteen palautteen lisäksi myös sen, mitä liikkeen kanssa pitäisi tapahtua seuraavan viikon ja kuukauden aikana. Ja jotka näkevät sen vaivan että kertovat vaihe vaiheelta sen kaavan alkeista valmiiseen seuraamiseen.

Se, ettei seuraamisessa ole sitä kokonaiskuvaa johtaa herkästi siihen, että ihmiset jäävät ihan totaalisesti jumiin. Ajattele treenaajaa, jolle on opetettu miten imutusseuraaminen aloitetaan, mutta joka ei tiedä, miten siitä jatketaan eteenpäin. Mikäli tällä ihmisellä (kuten suurimmalla osalla harrastajista) ei ole pääsyä viikottaiseen laadukkaaseen valmennukseen, hän saattaa seuraavan kerran törmätä kouluttajaan joka ohjeistaa seuraamisen kanssa eteenpäin vasta useamman kuukauden jälkeen. Siihen mennessä koira on oppinut niin varmasti siihen vaiheeseen jota on jankattu sen kolmen kuukauden ajan, että eteenpäin pääseminen on jo vaikeampaa. Lisää siihen vielä lisää aikaa ja viivettä niin liikkeessä edistyminen on jo lähempänä pirun vaikeaa kuin vain hitusen haasteellista.

Minulla oli itselläni monta vuotta treenaamiseni alusta sellainen ajatus, että imutus on huono tapa aloittaa seuraamisen opetus. Ihan todella, olin sitä mieltä ettei siitä tuu koskaan mitään ja ihmettelin että miksi ihmeessä kukaan haluaisi opettaa seuraamista imutamalla. Ritan seuraamisenhan mä olen tehnyt perusasennon ja tarjoamisen kautta. Vasta Ritan pentuajan jälkeen törmäsin siihen ensimmäiseen kouluttajaan, joka sekä selitti sen imutusseuraamisen opettamisen kaavan kokonaisuudessaan, demonstroi ja perusteli. Vasta siinä vaiheessa oikeasti tajusin, että ongelma ei missään nimessä ollut siinä, että imutus olisi huono tapa aloittaa seuraamisen opetus - olin vaan nähnyt niin rehellisen sysipaskaa imutusseuraamista, jumiin jääneitä koirakoita ja treenejä joissa ajatus on ollut oikea mutta toteutus aivan päin hittoja, että olin tuominnut koko treenitavan täysin järjettömäksi ja huonoksi. Nythän mä sitten aloitin Maurin kanssa imuttamalla seuraamisen ja olen ollut ihan tyytyväinen siihen, missä mennään tällä hetkellä.

https://www.instagram.com/p/BKiHAyfgkSY/?taken-by=haukkuvaara

Se edistymisen hitaus josta puhuin on yllättävän suuri vaikuttaja, jota haluan vielä hitusen korostaa. Eli miksi on niin tärkeää että ihmisillä olisi seuraamisen ja ihan minkä tahansa muunkin liikkeen kanssa joku suunnitelma mitä seurata - koska muuten se eteneminen on äärimmäisen hidasta.

Olen treenaillut Jalosen Mikan tokoryhmässä Ritan ja Maurin kanssa. Mauri oli aika pieni kun ekan kerran kävin siellä kentällä ja lähinnä vähän hömpsäiltiin ja pienen pätkän tutittelin sitä menemään seuraamista. Seuraavissa treeneissä olin hädin tuskin ehtinyt ottaa pennun sisälle ja aloittaa seuraamistreenin kun sieltä raikasi jo melko kipakka palaute: "teit viime viikolla IHAN SAMAA harjoitusta nyt ETEENPÄIN". Ja tämä on asia joka olisi niin tärkeä asia kuulla niin isolle osalle treenaajista.  Koska jokainen toistokerta jonka sä teet tismalleen samaa harjoitusta tismalleen samalla tavalla vaikeuttaa seuraavaan vaiheeseen pääsyä. Ihan sama mitä muutat - muuta jotain. Ja mikäli olet tehnyt imutusseuraamista kaksi vuotta ja sulla edelleen on ruoka koiran nenässä kiinni, voi tässä vaiheessa olla aiheellista tirauttaa pieni kyynel ja käydä tatuoimassa olkavarteen nuo Jalosen viisaat sanat.

Jatkuu seuraavassa postauksessa.