5 yleisintä syytä miksi seuraaminen on perseestä 2: Vire

Vire ja epävarmuus

Nyt sitten. Aika usein tämä vireasia on liitoksissa ensimmäiseen tekstiin, eli ohjaaja ei tiedä mitä tekee ja koulutus siitä johtuen on usein vähän katkonaista. Mieti tätä asiaa koiran kannalta: ohjaaja viestittää koiralle, että mä haluan nyt että teet näin, huomenna toisella tavalla, ylihuomisesta ensi jouluun asti tehdään yhdellä tyylillä ja sitten uuteen vuoteen mennessä on sekin muutettu johonkin toiseen.

Miten helppoa tuollaiseen tehtävään on luoda intoa? Riippuu koirasta. Monille koirille se on ihan mahdoton tehtävä.

Mun lähtöoletus koulutuksessa on se, että koirien luontaista intoa pitää nostaa. Isoin osa koirista on nimenomaan tällaisia: ei voida vaan jäädä odottamaan, minkälaista intoa sieltä pukkaa jos asiaan ei kiinnitä mitään huomiota, vaan useimmiten sitä intoa on vaan pakko vähän koettaa rakentaa. Tässä kohtaa on ohjaajalla edessä mielenkiintoinen haaste: kuinka saat heti alkeisharjoituksista lähtien mahdollisimman hyvin pidettyä mukana sekä tekniikan että vireen? Silloin pitäisi todella käyttää aikaa ja vaivaa siihen, että vähän kuulustelee sitä koiran palkkautumista.



Vastetta palkalle

Palkkaaminen on yllättävän haasteellinen juttu. Niin usein jäädään kiinni siihen että senkun tupataan koiralle nakkia suuhun sen enempää ihmettelemättä. Mutta saatko palkalla silloin aikaiseksi oikean vasteen? Jos sä haluat seuraamiseen voimaa ja intoa ja palkitset koiraa jollakin mikä saa siinä aikaiseksi reaktion "meh, ihan jees", mitä voit oikein odottaa jatkossa tapahtuvan?

Yksi mystisistä asioista joihin kentillä törmää on sinnikäs nakin naamaan lykkääminen senkin jälkeen kun koira on jo monen monta vuotta antanut sille vasteeksi ihan tasan nolla prosenttia intoa. Ei tulisi mieleen kokeilla jotain muuta palkkaa välillä? Tai lähteä testaamaan, miten pitkälle koiran ominaisuudet antavat periksi palkan arvon nostamiselle?

Maurihan yritti myös jossain vaiheessa todeta että ei se ruoka ihan niin mielenkiintoista olekaan. Ja kun minä olin sitä mieltä että perkele ompas. Kolme päivää kaikki ruoka tuli pelkästään kiihtyneeseen mielentilaan eli käytännössä saalistettiin ruokaa kädestä ja kupista, ja moiset oireet katosivat. Tämä ei koskaan ole autuaaksi tekevä asia, joitain koiria et saa syömään tai leikkimään  niin että siitä saisi mitään vastetta ulos vaikka mitä tekisit. Mutta niin kauan kun et ole yrittänyt, et voi todeta yhtään mitään sen koiran palkkautuvuudesta. Jos siellä on edes pieni jyvänen pohjalla, sulla on mahdollisuus rakentaa sitä eteenpäin.

Rollercoaster Baby

Aika usein koirien seuraamiset ovat vuoristoratoja. Eka askel lähdetään pää alhaalla, sitten vähän kiihdytään hyvään vauhtiin ja intoon, kolmen askelen jälkeen tiputaan vähän kyydistä, sitten taas ryhdistäydytään. Usein tämä on kahden asian summa: ensinnäkin sen, että jossain kohtaa koulutusta on ollut jumi, joka oireilee (ollaan palkattu liian pitkään samalle skaalalle), ja toinen on se, että koiran vire ei ole päässyt vakiintumaan. Eli on aloitettu seuraaminen pitämättä silmällä sitä, mitä koira ilmentää. Seuraaminen voi olla teknisesti täydellistä, mutta jos sieltä puuttuu se palo tai on esillä vain hetkittäin, voi helposti olla edessä vuoristorataa jossa koira seilaa epävarmuuden ja palkan odotuksen välillä.

Vuoristorataseuraaminen on vaikea paikka ohjaajalle. Palkat pitäisi saada ajoitettua siihen, kun koira on sekä teknisesti oikeassa kohtaa että hyvässä vireessä. Ja mikäli liikkeellelähdöissä on haastetta, se aika usein jääkin vähän siihen: koira dippailee päätä alaspäin, välillä skarppaa, ja toiveikkaana ohjaaja palkitsee aina kun koira parantaa suoritustaan. Mistä helposti seuraa ketju: lahna, skarppi, palkka, lahna, skarppi, palkka. Ja jos tätä kaavaa tehdään liian pitkään, voi ollakin taas työn takana että saadaan aikaiseksi se oikea ketju jolla päästään eteenpäin, eli skarppi, skarppi, skarppi, palkka.

Usein vuoristorataseuraamisissa on myös ongelmana välipalkkaaminen. Eli tehdään koiralle pitkää seuraamista useilla palkkioilla. Eli käytännössä ohjaaja kävelee ja satunnaisesti kävellessään lykkää koiran suuhun karkkia. Se mikä tässä kaavassa usein on ongelmana on se, että koirat eivät jatka työskentelyä syödessään. On melko harvinaista nähdä koiraa, joka nappaa välipalkan rikkomatta asentoa ja edelleen hyvän työskentelymoodin pitäen. Ja sitten jos sulla on koira joka tekee vuoristorataseuraamista ja saa välipalkkaa, saat sotkettua siihen sekamelskaan vielä eri palkkaamisen vaiheet: palkan tavoittelu, syöminen, "ruokalepo" (eli koira joka nautiskelee palkkaa ja sillä menee hetki tajuta että seuraava palkka olisi välittömästi saatavilla ja sitä kannattaa tavoitella jo samalla kun edellistä vasta niellään). Eli monesti tällaisessa tilanteessa koiralle on joko opetettava uudelleen palkanottamistapa sellaiseksi että se palkan tavoittelu tulee päälle välittömästi edellisen palkan jälkeen, tai sitten ihan vaan katkaistaan se seuraaminen palkkioon.

Usein välipalkkaa perustellaan paremman keston saamisella, mutta quite frankly my dear, ei me haluta lisää kestoa siihen seuraamiseen vaan me halutaan se koira joka oikeasti seuraa eikä heilahtele mukana kuin täti moonikan käsilaukku. Eli yksi perussääntö mihin tahansa asian treenaamiseen: älä tee kestoa ennen kuin sulla on se tehtävän perusyksikkö (esim. kolme askelta seuraamista) jotakuinkin hahmoteltuna.

Jos vire on kohdallaan, kesto tulee kyllä.