5 yleisintä syytä miksi seuraamien on perseestä 3: pään asento ja katsepiste

Sitten ollaan päästy sellaiseen vaiheeseen seuraamista, että koira on vakiinnuttanut toimintansa johonkin yhteen kohtaan ja asentoon. Ja jos paikka ei ole se mikä pitäisi, hyvällä tuurilla ohjaaja huomaa melko pian että paskaks män ja lähtee korjaamaan liikettä. Mutta sitten taas on koiria joita seuruutellaan vinossa ja vinkurassa pari vuotta ennen kuin alkaa todenteolla tökkiä mennä kuulemaan koulutuksiin kerta toisensa jälkeen että koira poikittaa. Ja silloin se korjaaminen voikin olla jo huomattavasti kankeampaa.

Mio, jonka kanssa koulutuksiin mentiin saatesanoilla "ja mä sit tiedän että se poikittaa"

Tyypillisin syy teknisesti huonolle seuraamiselle löytyy koiran päästä - ja tällä kertaa ei edes korvien välistä. Eli koiran pään asento ohjaajaan nähden on väärä.

Pään asennon tyypillisin ongelma on se, että pää kääntyy liikaa ohjaajan keskustaa kohti. Koira voi kääntää päätään ohjaajaa päin ja jopa hieman kiertyä kaulallaankin ohjaajaa vasten pitäen silti kroppansa täydellisen suorassa, mikäli sen kropan pituus ja jousto antaa myöten. Jossain kohdassa kuitenkin tulee vastaan se piste, ettei koira vaan enää kykene suoristamaan kroppaansa ohjaajan kävelylinjan suuntaiseksi jos pää on liian pitkälle kääntyneenä ohjaajan keskelle (poislukien pendoliinonpituiset koirat - joillain sakemanneilla on ihan täysin suora kroppa vaikka katse ohjaajaa kohti tulee melkein vetoketjun linjaa myöten). Mitä lyhyempi kroppa koiralla on, sen tärkeämpää on että koiran katsepisteen pitäisi olla suorempaan ylöspäin ilman suurta pään kiertymistä.

Joillain harvoilla koirilla pään asento kääntyy liikaa ulospäin. Tällöin koira usein ajattelee seuraamisen niin, että se painaa takaraivoaan kohti ohjaajaa. Näitä ei onneksi näe usein, koska se on koiralle äärimmäisen kuormittava tapa seurata.

Koiran pään asento liittyy muutamaan eri asiaan. Ensimmäinen on katsepiste: minne koira katsoo seuratessaan. Eli jos olet tehnyt imutusseuraamista, katsepiste löytyysiltä linjalta jota myöten käsi liikkuu koiran kuonolta ylöspäin ja takaisin alas ja siitä pikkuhiljaa lopulliseen pisteeseen. Monilla koirilla katsepiste on ohjaajan kasvoissa - tällöin toivon hartaasti, että se katse löytyy ohjaajan katson sivusta eikä suoraan edestä, koska muutoin koiran on todella haasteellista pistää päätä hyvässä linjassa ja kropan suorana (poislukien taas saksanpaimenkoirat joilla on käsittääkseni ainakin kaksitoista nikamaa kaulassa että ne pystyvät kääntämään päätään ihan kevyesti sen 180 astetta ja silti sekä seuraamaan suorassa). 

Oli se katsepiste mikä hyvänsä, voi koira hakea sitä katsepistettä monella eri pään asennolla, joka tottakai vaikuttaa taas siihen, miten helppo tai vaikea se peba on saada pysymään oikeassa kohdassa ja heilautettua oikeaan suuntaan käännöksissä. Eli aina edes katsepisteen vaihto ei auta seuraamisen tekniikan parantamiseen, mikäli koira on hyvin fakkiintunut pitämään päätään tietyssä asennossa. Eli jos vaikka koira on tottunut kietoutumaan ohjaajan mahaan kiinni ja katsomaan silmiin (=pylly lentää maata kiertävälle radalle), ja korjaussarjaksi koetetaan viedä katsepiste vaikka kainaloon, koira saattaa vaan hypätä seuraamaan puoli metriä ulommaksi ja pitää pään edelleen reilusti sisäänpäin kääntäen sen sijaan että kääntäisi päätään enempi suoraan ylöspäin.    

Viimeisin tekijä koiran pään asennosta liittyy palkan odotukseen: esimerkiksi koira, joka on opetettu katsomaan kasvoihin mutta palkattu vastakkaiselta puolelta kuin missä koira seuraa pitää päätään ihan eri asennossa kuin koira jota on opetettu katsomaan kasvoihin ja palkattu takataskusta koiran puolelta. 

Että niin. Erilaisia seuraamisia, erilaisia rakenteita. Se mikä kaikkia yhdistää on harras toive että koira olisi mahdollisimman suorassa, jotta se ei aiheuttaisi turhaa rasitusta koiran kropalle ja jotta koiralla olisi mahdollista kääntyä siististi ja oikea-aikaisesti silloinkin kun ohjaaja kääntyy koiraa kohti. Tämä on tärkeää etenkin rally-tokokoirille, jonka takia on hieman sääli että niin monesti rally-tokokoirilla seuraaminen on hitusen verran aliarvostettua treenattavaa. Eli treenataan niitä käännöksiä niin maan perhanasti, kun helpoimmalla pääsisi jos saisi koiran seuraamaan hyvässä asennossa, jolloin käännökset tulisivat huomattavasti helpommalla kuin silloin jos koiran seuraamisasento on puutteellinen.

Pistäpäs kommentteihin kuva koirasi seuraamisesta niin saadaan mielenkiintoinen galleria erilaisista seuraamisista, erilaisilla pään asennoilla, eri rakenteisilla koirilla. Tai en mä tiedä saako sinne edes kuvia ladattua, testatkaas joku. Jos ei onnistu niin heitä linkki.