Pennusta kisakoiraksi, osa 1: Mitä Mauri puuhaa?

Edellisessä postauksessani kyselin vähän, mikä ihmisiä kiinnostaa, ja olen hyvin iloinen siitä että kiinnostuksenkohteemme osuvat yksiin tässä asiassa: meitä kaikkia kiinnostaa Mauri :).

Ja mikä ettei, Mauri on mahtava tyyppi. Ja monilla muillakin on sama tilanne edessä ennemmin tai myöhemmin, eli käsissä lupaava pentu ja ainoa varmuus tulevaisuudesta on se, että jotain tuut kuitenkin sössimään sen kanssa.

Kuva: Tiina Karvonen

Sössi vaan

Joten se on ensimmäinen asia, jota ollaan tehty Maurin kanssa: olen hyväksynyt sen asian, että tulen opettamaan jotkut asiat sille ihan päin helvettiä, ja se ei sitten niin tippaakaan mua vaivaa tai estä mua kokeilemasta erilaisia asioita sen kanssa. Kun muutakaan ei voi tehdä kuin parhaansa, parasta mitä voi tehdä on olla murehtimatta liikaa. Ja tehdä sen parhaansa. Koska sitä treeniä tarvitsee paljon, ja jos jossain kohtaa on pahasti käsijarru päällä että iik en uskalla aloittaa tän asian treenaamista niin eihän siitä tule sitten hevonhelvettiä. Sitten haetaan apua joltain joka osaa sen asian sun kanssa käydä läpi tai etsitään youtubesta se tuhat eri videota joissa sitä asiaa käydään läpi, mutta ohjaajan epävarmuus ei saa jarruttaa treeniä.

Mitä haluat - tarkalleen ottaen?

Lähtökohta kuitenkin on se, että koetan päättää, mitä haluan. Ja tarkasti. Vasta sen jälkeen murehditaan sitä, miten ne asiat toteutetaan. En ole minkään muun koiran kohdalla miettinyt niin pitkään ja hartaasti, missä kohtaa haluan koiran pään olevan silloin kun takapää lähtee kääntymään perusasennossa (ohjaajan edessä, jolloin liikerata on näyttävä mutta usein hieman hidas koska koira peruuttaa enemmän, vai nenä housun sauman kohdalla joka ei ole niin näyttävä mutta kenties nopeampi... tällä hetkellä ollaan päädytty housun saumaan), tai mihin suuntaan koira lähtee tekemään maahanmenoa _tarkalleen_. Mikä on pään asento seuraamisessa, missä asennossa ja missä kohdassa koiran kroppa on noudossa noutokapulaan nähden silloin kun kapula tulee suuhun. Sellaisia asioita, joita ajattelemattakin sä saat tehtyä koirallesi ihan hyvän liikeen. Mutta kun ihan hyvä ei riitä sitten lähellekään, ei enää tän koiran kanssa.

Kuva: Tiina Karvonen

Treenaa paljon ja treenaa riemuiten

Pentutreeni on vaan niin sairaan hauskaa. Vielä hauskempaa siitä tekee tollainen pentu, joka on hyvin lahjakkaan oloinen tapaus ja mulle hyvin käteen sopiva koira. Voi olla että jollekin toiselle siinä ei olisi tarpeeksi temperamenttiä, mutta itse olen tosi onnellinen siitä, miten lunki tyyppi se on. Se on tähän mennessä ollut helpoin pentu joka mulla on ollut. Ja kyllä siltä sitä kiihkeyttäkin löytyy, ja varmasti saa kaivettua esille enemmän ja enemmän.

Olen ihan järkyttynyt siitä, miten se on jo karjisten kanssa saman korkuinen - mihin mun pentupentuni katosi? Etenkin kun on tollainen kaveri joka kasvaa kohisten silmissä, on sellainen olo että en halua menettää päivääkään treeniaikaa sen kanssa. Koska se on sitä parhautta meidän molempien mielestä.


Turinointi jatkuu seuraavassa postauksessa.