Olen itse treenaaja, joka tykkää aika paljon treenata yksinään. Ja kuten aiemmin jo sanoin, olen opetellut potkiskelemaan itseäni paljon takalistoon saadakseni asioita etenemään. Eikä siinä mitään, onnistuu se treenaaminen näinkin. Yksinäni hiippailen keskellä yötä hiljaisella hallilla nyhertelemässä omaa pientä treeniäni, ja ongelman kohdatessani rynnistän lukemaan Pipan tokovihkoja tai Karhun rally-tokoraamattua tai etsin facebookin ryhmistä tietoa tai katselen youtubesta videoita. Teen mind mapsejä ja koetan jäsennellä ongelman ydintä. Mutta jos mulla olisi ollut se treenikaveri siinä vieressä katsomassa meidän treeniä, oltaisiin säästetty paljon aikaa ja vaivaa: treenikaveri olisi pystynyt heti kertomaan että senkin törppö, palkkaat ihan väärästä asiasta, ei ihmekään jos sun liike ei nyt toimi.
High performance -treenaajia yhdistää kaikki aikalailla tämä yksi asia: he treenaavat sekä yksin, että seurassa.
Hyvät treenikaverit ovat kullan arvoisia. Sellaiset ihmiset, joiden kanssa on kiva mennä kentälle kerta toisensa jälkeen, ja joilta saa arvokasta palautetta, apuja ja ohjeita. Koirakoita, joiden kehittymistä seuraa ja tsemppaa ja joiden kisatuloksia jännittää melkein yhtä paljon kuin omiansa. Joilla on aikaa ja mahdollisuus treenata kimpassa säännöllisesti.
Hyvien treenikavereiden löytämiseen en osaa antaa parempaa vinkkiä kuin että älkää ihan heti luovuttako etsinnässänne, ja sen kerran kun sen treenikaverin löydätte, pitäkää siitä kynsin ja hampain kiinni. Toisin sanoen yrittäkää itse olla niin hyviä treenikavereita vuorostanne kuin vain voitte.
Olen täydellisen vakuuttunut siitä, että isoin osa motivaatio-ongelmista joita ihmiset kohtaavat oman treenaamisensa kanssa johtuu siitä, että treeniporukka ei ole sopiva, tai siellä on jotain sisäisiä klikkejä jotka pikkuhiljaa alkavat heijastaa sinne treeneihin.
Hyvä treeniporukka ei kuitenkaan useinkaan itsessään riitä. Yksin treenaaminen, oman toiminnan arviointi ja ihan vaan puhtaasti toistomäärien saaminen on äärimmäisen tärkeää. Yksin treenaaminen tarkoittaa myös sitä, ettet ole niin riippuvainen ympäristöstäsi saadaksesi treeniä aikaiseksi. Yksin treenaamisen haasteellisuus on pieni merkki myös aiemmassa postauksessa puhutusta perseellepotkittavuudesta, eli oman aloitekyvyn puutteista.
Kuten monessa muussakin asiassa, treenaamisen puitteet ovat hyvin merkittävä tekijä sille, mitä ihminen itsestään saa irti. Isona osana näihin puitteisiin kuuluu treeniporukka, sekä omat päänsisäiset puitteet yksin treenaamiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti