Minustako high performance -treenaaja? Osa 2: Selkeät tavoitteet

Monesti kun kysellään tavoitteita, vastataan vaan ykskantaan että mille koetasolle tähdätään. Ja on ihan totta että harvat treenaajat ovat kovin tavoitteellisia olematta jollain tavalla kisatavoitteellisia. Mutta koetavoitteet eivät itsessään riitä - ne eivät kannattele treeniä yksistään niin, että treenaaminen olisi niin tehokasta kuin se ideaalitilanteessa voisi olla. On todella tyypillistä, että etenkin aloittelevat treenaajat keskittyvät niin tulisesti siihen ensimmäiseen koetavoitteeseensa, että kaikki muu hämärtyy.

Jos ohjaaja treenaa saavuttaakseen alimman koetason ja tämä on ainoa tavoite, on hyvinkin todennäköistä että koetavoite kyllä täyttyy, mutta treenaamisen tehokkuudessa jatkoa ajatellen on puutteita. Usein hätäisesti kisoja varten kasaan pistettyjä liikkeitä joudutaan oikomaan ja tarkentamaan vielä pitkän aikaa sen jälkeen, kun haluttu tavoite on saavutettu ja seuraava rima on asetettu jo hieman korkeammalle. Toki tämä näkyy ihan jokaisella koetasolla, mutta luonnollisesti vähemmän ylemmissä luokissa.

Hyvät tavoitteet liittyvät koirakon toimintaan, ei tuloksiin: tavoitteena tehdä oikeasti hyvä seuraaminen; tavoitteena suoritusvarmuus; tavoitteena optimaalinen viretila. Silloin kun tavoitteet kohdistuvat koirakon toimintaan, saadaan aikaiseksi sellaista treeniä joka johtaa koe -ja kisatuloksiin.

Tärkeää on toki tietää, mitä kokeisiin vaaditaan ja kisoissa/kokeissa on käytävä jotta tuntuma siihen omaan optimaaliseen tavoitesuoritukseen pysyy kisakontekstissa.

Jos kaipaatte kielikuvaa siinä, minkälainen ero on toimintaan keskittyvien tavoitteiden ja tulokseen keskittyvien tavoitteiden välillä, kuvitelkaa syksyinen Köhniöjärven ranta:

Muutama vuosi takaperin haastoimme itsemme kaverini kanssa triathlonhaasteeseen. Yhtenä osana triathlonia oli uida Köhniöjärven yhdeltä rannalta toiselle. Saavuimme ystäväni kanssa rannan lähtöposteeseen melko samanaikaisesti, minä ehkä jopa hieman edellä. Minäpä siinä pärskimään kohti tavoitepistettä toisella rannalla, vettä polskutellen ja vimmatusti raajoilla sätkien, tulisesti voitonhaluisena ja hirveällä adrenaliinillä vastarantaa tavoitellen.

Varmaan on sanomattakin selvää, että tämä minun hyvä kilpailutoverini lipui tyynesti ohi täydellisellä uimatekniikallaan. Siinä vaiheessa kun kaverini oli rannalla, olin vielä puolivälissä matkaa täysin uupuneena ja tatti otsassa. Sovimme että ennen seuraavaa triathlonia kaverini saa luvan opettaa mulle vähän uimisen tekniikkaa. Palo päästä siihen loppupisteeseen oli varmasti molemmilla ihan sama, mutta toisella meistä oli ollut ajatusta siihen, minkälaista sen toiminnan pitää olla, jotta siihen tavoitteeseen päästään hyvällä tyylillä ja tehokkaasti.