Takaisin mukavuusalueelle

Loma tuli ja meni, ja rattoisasti menikin: hyvän loman merkki on se, että ei meinaa malttaa odottaa, että työt alkavat taas. Odotan innolla etenkin muutamaa uutta valmennusryhmää (kisaamaan tähtäävien pentujen valmennus & noseworkvalmennus) joita päästään aloittelemaan, sekä tietty myös vanhojen ryhmien jälleennäkemistä. Myös doboa ollaan treenattu ahkerasti, toiveissa saada sekin lajivalikoimiin tässä kevään aikana.

Joululoma oli rattoisa useammalla kuin yhdellä tavalla, ja yksi niistä tavoista oli se, että pääsimme Riittaliisan kanssa palaamaan tokossa mukavuusalueelle. Se kun meinasi meiltä kadota jossain vaiheessa.

Kehittyminen on äärimmäisen tärkeää. Se motivoi, opettaa tehokkaasti ja aika harvassa ovat ne treenaajat, jotka pystyvät ylläpitämään hyvää treenirutiinia ilman, että kehitystä tapahtuu. Ja tehokkaaseen kehittymiseen tarvitaan sitä, että joku raahaa pois mukavuusalueelta. Tämä on se syy, minkä takia vierailevien kouluttajien käynnit ovat niin antoisia ja aina pitäisi säännöllisesti pyrkiä pääsemään sellaisen ihmisen treeneihin, joka tekee asiat vähän eri tavalla kuin itse tekisi. Ettei jäisi pyörimään samaa pientä, mukavaa kehää treeniensä kanssa. Tärkeää ei ole ainoastaan sen tajuaminen, että voisi itse tehdä joissain asioissa jotain paremmin, vaan myös se, että vahvistaa omia ajatuksiaan siitä, mitä ei halua treenitavoissaan muuttaa.

Nyt kun olen saanut syksyn aikana paljon uusia mahdollisuuksia treenaamiseen eri ihmisten kanssa, huomaan puskeneeni aika pitkän ajan putkeen poissa mukavuusalueeltani. Lisäksi ollaan työstetty Ritan kanssa paljon ylempien luokkien liikkeitä, eikä ihan ongelmitta. Koko ajan puskettiin vähän mukavuusalueesta yli. Ei paljoa, mutta sen verran että se hieman meinasi jo hukkua. Onneksi se kuitenkin löytyi, tutuista treenikavereista.

Tehtiin me vähän uudenvuodenlupauksiakin

Mukavuusalue minulle tokotreenissä on muutakin kuin se, että tehdään helppoja liikkeitä vanhoilla totutuilla kaavoilla, ja tämän tajuaminen on ollut minulle aika tärkeää. Minulle mukavuusalueen luovat myös tutut treenikaverit: sellaiset ihmiset jotka tunnen, joiden kanssa on helppo rentoutua ja jotka tuntevat minut ja koiran. Vaikka uudet treenikaverit ovat iso ilon aihe ja vievät paljon eteenpäin, niin tällaiselle koiratermein kuvailtuna pidättyväiselle ihmiselle uusi treeniseura on silti aina pieni ponnistus pois mukavuusalueelta.

Kehittymisen toiveissa jatkuva mukavuusalueelta poistuminen voi olla hyvin raskasta pidemmän päälle. Eikä siinä ole mitään vikaa, niin sen pitääkin olla. Mutta silloin tällöin ei tee yhtään pahaa pitää lomaa epämukavuusalueesta ja treenata niitä tuttuja, helppoja asioita sellaisessa ympäristössä, jossa on helppo tuntea että me osataan tämä, tässä me ollaan tosi hyviä.