Koirien kanssa treenaaminen istuu huonosti kiireen kanssa. Etenkin tällaiselle tallaajalle jolle työn ja koirallisen vapaa-ajan väli on hyvinkin häilyvä. Mulla on jo pidemmän aikaa ollut sellainen ajatus, että koirien treenaaminen kuuluu työaikaan - eli siihen, joka tehdään kaikesta kiireestä huolimatta. Olisi niin helppoa kiireen aikaan lykätä omien koirien treenaaminen siihen seuraavaan päivään ja seuraavaan päivään, kunnes "on aikaa" - mutta kun ei sitä aikaa sen enempää ole silloinkaan. Joten parempi todeta että joustetaan sitten jostain muusta kohdasta, ja pidetään kiinni siitä että joka päivä on "lupa" treenata koiria. Jotta meistä ei tulisi zombieita. Se on tässä työssä ihan täydellinen välttämättömyys.
Mietin paljon sitä, miten paljon oma treenaamiseni on muuttunut sen myötä kun elämä on muuttunut kiireisemmäksi. Miten iso merkitys on aiemmin ollut sillä, että treenaaminen ja kouluttaminenkin on ollut vain sitä rentouttavaa vapaa-aikaa, jolloin kelloa ei katsottu ja vähintään 40% ajasta treeneissä meni siihen treenikavereiden kanssa hengailuun ja jutusteluun ja treenien purkamiseen. Sen parempaa stressinpoistoa en keksikään.
Kiireisyys ei katoa kiirehtimällä, mutta kiireen tuntu tekee helposti sen, ettei käytettävissä olevasta ajasta saa napattua kiinni. Tämän asian tajuaminen, ja siitä kiinni pitäminen on ollut tärkeää siinä, ettei tiukka aikataulu pilaa sitä treenihetkeä. Kellonviisareiden tikitystä seuraillen ei vaan voi tehdä parastaan.
Voisin oikeastaan myydä tarvitsevalle tällaisen downshiftautussuperkoneen - paras tarjous voittaa, tarjoukset lähtevät 3000 eurosta. Sellainen masiina, joka takaa käyttäjälleen viikossa viisi tuntia omaa aikaa. Kuulostaako luksukselta? Sitä se on.
Tämä ihmeellinen downshiftauskone on minun minihellani. Asun vanhan rintamamiestalon yläkerrassa, jossa sähkötys on, sanotaanko, mielenkiintoinen. Mitään mikroa isompaa viritelmää tänne ei saa ellei halua polttaa taloa maan tasalle. Joten uunista ja liedestä täällä käy sellainen pieni mökkikäyttöön tarkoitettu mikroa muistuttava miniliesi, joka on uskollisesti minua palvellut jo huomattavasti pidempään kuin mitä tuollaisen laitteen käyttöikä keskiarvoltaan on. Se on mahtava masiina. Kerran viikossa kasaan keittiööni hirmuisen läjän kaikenlaisia raaka-aineita, ja valmistaudun downshiftaamaan viideksi tunniksi. Teen viikon ruoat valmiiksi pakkaseen, koska sattuneesta syystä viikolla sitä ei ehdi tehdä. Ja kiitos tämän downshiftausuunini, mulla onkin yhtäkkiä käsissäni vähintään viisi tuntia vapaa-aikaa. Eli treeniaikaa.
Vaikka laittaisin veden kiehumaan ensin teenkeittimeen ja sitten vasta lämpimälle liedelle, riisin valmistumisessa kestää silti 30-45 minuuttia. Ainoastaan toinen levyistä toimii, joten jokainen raaka-aine on kypsennettävä erikseen. Jos uuni on päällä, viimeinenkin levy toimii entistä heikommin. Eli parin ruokalajin tekemiseen saa ihan kevyesti menemään usean tunnin verran.
Sitä voisi tietysti hermoilla siitä, miten paljon turhaa aikaa tähän ruoanlaittoon menee, mutta toisaalta - mulla on viisi tuntia siinä veden kiehumista odotellessa aikaa treenata koirat ja kissat (jotka aloittivat tällä viikolla noseworktreenit) ilman minkäänlaista kiirettä tai painetta tai seuraavaa alkavaa ryhmää jota pitää takaraivossa jo työstää samaan aikaan. Riittää kun välissä käy hämmentämässä keitoksiaan.
Voi kun joskus pääsisi siihen tilanteeseen, että sen treeniin ajan voisi sen verran unohtaa kiireet ja tulevat koitokset, ettei tarvitsisi rikkinäistä pientä liettä opettamaan itselleen uudelleen niitä harrastuksen tärkeimpiä asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti