Olin melko varma että Mauri saa nukkua autossa, kun tämä rauhoittumispuoli ei ole sen vahvimpia. Mulla oli jo visio siitä kuinka teltta vyöryy mäkeä alas kun Mauri pistää leikiksi. Mutta niin se vaan köllähti poikakoirakin nukkumaan rauhassa jalkoihin kun saatiin leiri pystyyn. Viileä yö ei tuntunut missään kun Rita käytti ilmiömäisiä karjakoiran pieneen tilaan änkeytymisen taitoaan ja tuli kainaloon nukkumaan makuupussin sisälle. Tätä ominaisuutta en oo aiemmin ymmärtänyt karjiksissa arvostaa, ennen kuin taloon tuli malinois joka ei todellakaan ole mikään kokoontaittuva versio.
Aamusta sitten matka jatkui kohti Poria ja rauniorataa. En ole aikaisemmin käynyt raunioradalla, joten paljoa minulla ei ole mihin verrata, mutta muutamia yllätyksiä minulle tuli radasta. Pudotukset olivat hyvinkin korkeita, ja vaikka varovasti menevä koira varmasti henkensä kanssa pääsee radalta pois, olin melko epävarma lähtemään itse raunioille peippailemaan Maurin kanssa, jonka motoriikka ei ole vielä aikuisen koiran luokkaa, ja vaikka se onkin rotuisekseen rauhallinen ja harkitseva, vähän hirvitti miettiä että entä sitten jos se saa hajun jostain kolme metriä alempaa ja päättää lähteä suorinta reittiä hajulle. Kouluttajakin onneksi noteerasi tämän asian, ja kaikki harjoitukset tehtiin joko itse raunioilla matalalla tai sen läheisyydessä olevien elementtien (kontteja, autoja ja betonikasoja) seassa, niin että ei tarvinnut pelonsekaisin tuntein pistää koiraa töihin.
Maurin kanssa tehtiin ensin pari näkölähtöä maalimiehelle että nähtiin sen suhtautumista vaihteleviin alustoihin. Todella rauhallisella ja harkitsevalla askelluksella Mauri meni radalla.
(c) Minkeli Welling
Kakkoskierros tehtiinkin sitten ihan hajunnostona - laitettiin kolme ukkoa piiloon ja partioitiin aluetta läpi. Vahvat reaktiot tuli hajuihin ja vieraat ihmiset ja vieras paikka ei ollut juttu eikä mikään. Tosi hyvä mieli jäi meidän treenistä.
Se mitä jäin miettimään tämän päivän osalta on taas tämä hajujen mystinen maailma. Nosessa sitä on tottunut että koirat tekevät hyvinkin tarkkaa pinpoint - työskentelyä sen hajun kohdentamisen kanssa. Raunioilla taas näki että koirat reagoivat vahvasti hajuun, mutta tarkempi kohdennus oli haasteellista. Totesin tämän siinä vaiheessa kun olin pimeässä kontissa istumassa nurkassa lattialla. Koira tuli paikalle ja aloitti ilmaisun vastakkaiselle seinälle niin, että samalla peruutti mun syliini niin että häntä hakkasi mua naamaan, eikä siinäkään vaiheessa vielä huomannut missä maalimies oli "piilossa". Liekö kyseessä nyt enemmän kriteerinasettelu (rauniokoiralle tärkeää ilmaista haju vaikka se olisi fyysisesti kaukana, nosekoiralle tärkeää päästä niin lähelle kuin mahdollista), vai siinä että ihmisen haju on sen verran paljon vahvempi ja hajupilvi isompi, että tarkempi kohdennus on haastellista.
Päivä oli antoisa ja mielenkiintoinen, oli hienoa nähdä hyvin erityylisiä koiria työskentelemässä radalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti