Alkuperäinen suunnitelma oli treenata ensin koiria tunti, ja sen jälkeen siirtyä "train the trainer" - koulutukseen. Kuitenkin tekniset ongelmat tulivat vastaan, ja train the trainer - materiaalit eivät olleet silloin saatavilla, joten päädyimme treenaamaan mun koiria kahden tunnin ajan. Jälkikäteen ajateltuna olen todella tyytyväinen tähän ratkaisuun, koska todellakin saatiin kaksi tuntia menemään hyvin kahden koiran treenaamiseen.
Päätin ennen reissuun lähtöä että otan sitten paljon kuvia ja videoita kaikista koulutuksista blogia varten, mutta kuten arvata saattaa, eihän siellä voinut muuhun keskittyä kuin treeniin vain.
Aloitimme hajuerotteluradalla, jossa molemmat koirat tekivät hyvin töitä. Sen jälkeen siirryimme kahteen sisäetsintään. Rita teki hyvin mielenkiintoisen sisäetsinnän: se jäi hyvin vahvasti työstämään yhtä kulmaa huoneesta, kiipeillen huonekalujen päälle nenä korkealla, useamman minuutin ajan. Haju kuitenkin löytyi aivan vastakkaisesta suunnasta huonetta. Ritalle tyypilliseen tyyliin se myös kävi aluetta läpi zuumaillen vähän mistä sattuu ja useampaan otteeseen, palaten aina siihen nurkkaan missä oli vahva siirtymähaju mutta ei piiloa.
Juttelimme jälkikäteen Ritan etsinnästä Patrickin kanssa, ja hieman jo kohtalooni tyytyneenä vailla mitään erityistä uskoa että sen ihmeellisempää vastausta saisin täältäkään kuin mistään muualtakaan josta asiaa olen kysynyt (eli aikalailla kaikilta nosekouluttajilta joilla olen käynyt), eli "onko etsintään mahdollista saada lisää vauhtia". Koska vaikka Rita on varma koira etsinnöissä ja motivoitunut työntekoon, se ei ole mikään tykki vaan menee aluetta läpi lähestulkoon nautiskellen. Koska vaikka maksimiaikoihin Ritan tyyppisen koiran kanssa pitäisi pystyä yltämään, ei se koskaan tuolla tyylillä tule olemaan kärkikahinoissa.
Vastaus oli yksikantainen "yes".
Patrickin ajatus oli hyvin yksinkertainen ja jos en olisi ollut niin innoissani että kerrankin joku oikeasti antaa mulle eväitä tähän aiheeseen, olisin saattanut hieman hakata päätäni seinään kun en itse ole tullut tätä ajatelleeksi loppuun asti. Kaikessa yksinkertaisuudessaan: alueen systemaattinen läpikäynti koiraa ohjaten niin, että koira ei käy samaa kohtaa läpi kuin kerran. Alueelle mentäessä suunnitellaan koiran käymät linjat ja lähetetään se etsimään noita linjoja pitkin kunnes löytö tulee.
Tuntuu että vihdoin löysin sellaisen kouluttajan jonka ajatusmaailma sopii tällaiselle kilpailuorientoituneelle luonteelle. Siinä missä monen kouluttajan tärkein johtoajatus on että kunhan kaikilla on tosi kivaa niin kaikki menee hyvin, Patrick totesi ihan ykskantaan että "it's all about the speed" :D. Eli niinkuin tätä lajia voi tehdä monella tavalla, on hyvä että on myös eri asioihin painottavia kouluttajia joista voi valita omiin tavoitteisiinsa sopivan hepun. Ei tarvinne jatkossa miettiä mihin rahansa kantaa kun haluaa hyvää nosekoulutusta.
Mietin tätä ohjaamisasiaa jonkun verran ja tulin siihen lopputulokseen että syy miksi tämä ei mulle ollut aiemmin kirkastunut oli se, että hyvää ohjattua etsintää näkee niin harvoin. Ohjatusta etsinnästä tulee lähinnä mieleen koira, joka ei tee itsenäisesti töitä vaan seuraa haluttomana ohjaajan perässä. Lisäksi mielestäni koiralla tulee olla tietty pohja itsenäiseen työskentelyyn ennen kuin sen kanssa pääsee käsiksi ohjattuun työskentelyyn: mikäli koira ei vielä ymmärrä että sen oletetaan tekevän töitä ohjaajasta riippumatta, on melko iso vaara että koira ohittaa hajun ohjaajan viedessä sitä eteenpäin.
Näin jälkikäteen katsoen täytyy sanoa, että nämä yksityistreenit antoivat kyllä vastetta rahoille ihan reilunlaisesti. Tämä matkakertomuksen kirjoittaminen tulee sen verran jälkijunassa kiireisten päivien takia, että tässä välissä olemme ehtineet jo käydä kisaamassa ensimmäiset viralliset NWF:n alaiset kisamme mummukoira Katlan kanssa, joka on a) hitain mun koirista, b) ei ole treenannut aktiivisesti yli vuoteen. Aikalailla näillä opeilla alueita edeten ansaitsimme toisena päivänä 1.sijan ja nopeimman sisäetsinnän.
Katla lauantain ulkoetsinnässä (c) Terhi Pusaaniemi)
Uuden lajin parissa tuntuu ihanalta se, että vielä näin pari vuotta treenanneena vielä löytyy sellaisia ohjeita ja neuvoja jotka antavat niin paljon lisää maustetta lajiin. Odotan innolla että ehdin tehdä lisää eläinkokeita tämän vapaa etsintä vs. ohjattu etsintä - asian tiimoilta.
Teimme Patrickin kanssa vielä pari aluetta lisää: ajoneuvoetsintää sekä ulkoetsintää peitteisessä metsämaastossa. Molemmat koirat tekivät hienosti töitä ja saivat paljon kehuja työskentelystään.
Näistä treeneistä jäi kerrassaan euforinen tunnelma ja niissä mainingeissa lähdimmekin ajelemaan kohti Lahtea ja Huotareiden treenejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti