"Mitä mä teen väärin?"

Iso osa koiran kouluttamista on kysymysten kysymistä. Jos osaat esittää oikeita kysymyksiä, saat niitä vastauksia jotka vievät sinua eniten eteenpäin.

Yleisin kysymys, jota suosittelen kysymään on "miksi?"

"Miksi " on tärkeä kysymys siitä syystä, että se ohjaa meitä miettimään syy-seuraussuhteita, jotka ovat ihan äärettömän tärkeä asia ymmärtää koiran toiminnassa. Miksi se tekee näin, miksei se tee noin? Miksi toi kaverin koira toimii eri tavalla kuin minun koirani? Vaikka olen opettanut tätä asiaa vaikka piten pitkään, miksi se ei vieläkään toimi?

Kun näitä kysymyksiä osaa asettaa itselleen ja vaatii niihin itseltään tai ulkopuolisilta tahoilta tyydyttävät vastaukset, on päässyt taas lähemmäs sitä yhteisymmärrystä koiran kanssa, jota onnistuneeseen koulutukseen tarvitaan.

Kuitenkin on vielä yksi kysymys, jota itselleni jatkuvasti asetan, ja se on "mitä mä teen väärin".

Tämä saattaa kuulostaa todella raskaalta tavalta ajatella, mutta se ei ole: "mitä mä teen väärin" ei ole syytös tai itsensä ruoskintaa, vaan se on ihan rehellinen kysymys johon haluan löytää selkeän vastauksen. "Mitä mä teen väärin" ei ole itsensä asettamista huonoon valoon tai arvottamista muihin treenaajiin nähden; se ei ole lannistuneen ihmisen viimeinen epätoivoinen puuskahdus. "Mitä mä teen väärin" on tapa kehittyä.

Koiran kouluttamiseen ainoa avain löytyy kouluttajasta itsestään, ja jos tämän vastuun aikoo itselleen ottaa, on "mitä mä teen väärin" -kysymys vääjäämätön seuraus siitä. Jossain vaiheessa sitä huomaa jättävänsä sellaiset kysymykset kuin "mitä tarvitaan jotta koira toimisi tässä tilanteessa oikein" pois valikoimista. Ei siihen kysymykseen saada sellaista vastausta joka ajaisi toimintaan. Vastaus tähän kysymykseen voisi olla jotain sen tyylistä kuin että "tarvitaan lisää tehokkuutta palkkaamisten oikea-aikaisuuteen". Mutta jos kysyn itseltäni "mitä teen väärin", on vastaus kysymykseen samalla toimintasuunnitelma. Jos vastaus itselleni tähän kysymykseen on "en ole treenannut tarpeeksi oikea-aikaista palkkausta", voin olla varma että seuraavana päivänä olen ihan tikkana treenaamassa juuri sitä. Ja se on asia, johon haluan pyrkiä. Oikealla kysymysten asettelulla saada sellaisia vastauksia, joista on minulle todellista hyötyä.

Jos koirani juoksee pupun perässä pitkin metsiä ja minä seison tumput suorina miettimässä että "miksi koira tekee noin", on vastaus jotain sellaista kuin "koska sen saalisvietti on niin suuri", joka on melkeinpä sama asia kuin antaisin itselleni tekosyyn olla treenaamatta asiaa. Onhan tässä ihan selkeä syy koiran käytökselle, tottakai se ajaa jänistä kun sillä on niin vahva saalisvietti! Kun taas jos katson koiran jäniksen perässä loittonevaa takamusta ja mietin mielessäni "mitä mä teen väärin", on vastaus ihan erilainen. "En treenaa tarpeeksi luoksetuloa ja saalisviettihallintaa". Voilá, se on siinä: mulla on vastaus joka vie minua eteenpäin ja jatkossa koira joka ei juokse peräsuoli pitkällä huutaen jäniksen perässä.