Koiravalokuvaus kouluttajan näkökulmasta

Jos olet yhtään samanlainen kamerasi ja kännykkäsi kanssa kuin minä, tulee koirista räpsittyä kuvia ihan hervottomia määriä. Ja kaikille on ihan varmasti tuttua huttua se, miten hypitään kameran kanssa ja huidotaan käsillä ja heitellään käpyjä että koira katsoisi oikeaan suuntaan. Tässä vuosien varrella joita olen kameran kahvassa roikkunut ja maannut rähmälläni maassa täydellisen kuvan metsästyksessä, on tullut muutamia kuvauksia helpottavia asioita vastaan koulutuksellisesta näkökulmasta, joita ajattelin jakaa kanssanne. Muut kuvausopit saatte hakea ihan muilta. Mutta tässä muutama vinkkiviitonen siihen, miten koirat saadaan toimimaan kivasti kameran kanssa.

1. Paikallaolo

Paikallaolo on yksi ihan perusasioista, jotka helpottavat kuvaajan elämää. Usein parhaat kuvat tulevat tilanteista silloin kun koirat huitovat hurrikaanina ympäriinsä, mutta paikallaanpönötyskuvillakin on paikkansa tässä maailmassa. Eli tämä on asia, jota kannattaa harjoitella erikseen: että koira malttaisi pysyä erilaisissa asennoissa kohtuullisen pitkiä aikoja.

Pelkkä paikallaolo ei kuitenkaan riitä, vaan jos koira keskittyy rautaisesti paikalla pysymiseen, sen ilme yleensä menee aika tympeän näköiseksi. Valokuvauspaikallaolossa koiralla olisi hyvä olla suuri odotus vapautukseen: paikallaolon mielentilan ei pitäisi ole vain se, että siinähän pönötät maailman tappiin. Valokuvauspaikallaolo olisi hyvä rakentaa ajatuksella että "kun nyt pysyt ihan hetken paikoillasi, sitten saat singota sieltä hakemaan palkkaa".

Yksi harjoiteltava seikka on myös se, että koira kestää omistajan katoamisen kameran taakse, kyykistymisen ja makaamaanmenon koiran edessä, koska yleensä niitä kuvia on ihan turha koettaa räpsiä suorilta jaloiltaan. Mikäli kuvaat koiria ulkosalla ja sulla ei ole kuvaussession jälkeen paskaiset vaatteet, teet jotain väärin.

Isoista porukoista on kiva saada myös ryhmäkuvia

2. Pysähtyminen etäälle

Tämä on yksi kuvauskikka jota käytän paljon. Aika usein koirat juoksennellessaan sattuvat osumaan jollekin kauniille kuvauspaikalle, jonne niitä on käsin vaikea mennä asettelemaan. Silloin on todella näppärää, mikäli koira osaa käskystä pysähtyä niille sijoilleen, katsoa omistajaa (kameraa) kohti ja malttaa odottaa vapautusta ennen kuin lähtee viilettämään eteenpäin. Ihan alkeistreeninä tälle käytän lihapullapommitusta. Koira juoksentelee omissa maailmoissaan lähistöllä, minä nappaan käteeni kokonaisen lihapullan, visioin keskelle koiran otsaa maalitaulun ja pistän pullan lentämään. Juuri ennen kuin pulla kolahtaa silmien väliin, huikkaan perään pysähtymiskäskyn. Toki täytyy pitää huolta ettei koira traumatisoidu moisesta ruoallamäiskinnästä. Omilla koirillani tästä on kehkeytynyt kivan napakka pysähdys ja hyvin onnellisen odottavainen ilme kameraa kohti.

Menepä asettelemaan koira tuonne niin saat kuvan jossa on paljon lytättyjä kukkia ja tylsistyneen näköinen koira. 

3. Vahvista valokuvauksellisuutta

Tämä voi kuulostaa lähtökohtaisesti hieman mielenkiintoiselta, mutta uskokaa pois, se kannattaa.Mikäli tarpeeksi paljon valokuvaa, huomaa jossain vaiheessa että se oma silmä kulkee tuolla maailmalla hyviä kuvauskohteita etsiskellen, vaikka kamera lojuisi unohdettuna kotona. Se, mitä silloin voi tehdä on vahvistaa niitä hetkiä, asentoja, ilmeitä ja paikkoja, joissa koira on kuvauksellinen. Eli jos huomaat ajattelevasi että tulisipa tuosta hyvä kuva: palkkaa koira! Yllätyt, miten nopeasti niitä kuvauksellisia hetkiä sattuu lenkkien varrelle hetken päästä. Itse palkkaan koiria paljon siitä, että ne mm. menevät kivien päälle patsastelemaan, seisahtuvat katselemaan kaukaisuuteen ryhdikkäinä, ilmehtivät mua kohti kivasti tai hakeutuvat paikkoihin, joissa ne näyttävät kivoilta. Nykyään koirat heti hakeutuvat pönöttämään sellaiselle paikalle, jota hetken jään katselemaan, siinä toivossa että tiedossa saattaisi olla valokuvausta ja/tai palkkaa.

"Katso kaihoisasti kaukaisuuteen" on ihan hyvä vahvistettava asia

4. Opeta hyvä ilme kameralle

Monet koirat lipeävät paikalta siinä kohtaa kun kamera kaivetaan esiin, ja monet ihan syystä. Kannattaa olla tarkkana, minkälaisen mielentilan kuvaukseen yhdistää. Onko kuvaaminen tylsää? Seuraako kameran esille ottamisesta aina tylsä paikallaolotehtävä? Vai tarkoittaako kamera sitä, että kohta tapahtuu jotain mukavaa, nyt kannattaa olla skarppina? Pennun kanssa aloitan kuvaukset ihan siitä, että kumarrun kameran taakse ja heitän pennulle namin muutaman metrin päähän. Se pian oppii odottamaan jotain mukavaa kameran takaa, ja ilmeet ovat heti mukavammat.

Salaman käyttöä suoraan koiran naamalle en missään nimessä suosittele. Iso osa koirista jotka väistävät kameraa ovat aloittaneet tapansa siitä, että on räiskitty salamalla menemään. Onnea vaan jatkossa naamakuvien ottamiseen sen jälkeen. 

"Ai näin vai?"

5. Opeta tekemään omia juttujaan kameran lähellä

Avustaja on ihan korvaamaton koiria kuvatessa. Avustaja voi ihan vaan liikuskella koirien kanssa ympäriinsä ja kutsua koirat pois jos ne ovat liian kiinnostuneita kuvaajasta. Mikäli avustajaa ei ole tarjolla, voit aloittaa vaikka nakkaamalla koirille lelun ja pidättäytymällä itse taka-alalla niin kauan kun leikki on aktiivisena. Usein koirat lakkaavat tekemästä mitään mistä irtoaisi mielenkiintoisia kuvia jos itse päjähtää paikoilleen kameran kanssa. Yksin koiria kuvatessa niiden ohjaaminen onkin aikalailla tasapainoilua sen kanssa, miten hyvin saa koiria ohjattua tekemään kuvauksellisia asioita kameraa kohti, ja miten hyvin ne saa ohjattua tekemään omia juttujaan lähistöllä välittämättä kamerasta. 

6. Targetit ja alustalle nousut

Mikäli tykkää ottaa paljon paikoillaan olevia kuvia, on todella hyvä ajatus opettaa koiralle muutama muukin asento kuin istuminen ja maassaolo kuvaamisia varten, koska näiden vaihtoehdot on aika nopeasti käyty läpi. Sen takia itse suosin sitä, että koira mielellään mm. laittaa etujalat jonkin alustan päälle ja malttaa pysyä siinä hetken aikaa, tai hakeutuu targetille eli sen voi ohjata erilaisille kosketusalustoille joissa se pysyy mielellään. Tällä saa vähän mielenkiintoisempia poseerauksia aikaiseksi, ja ympäristöä pystyy käyttämään tehokkaammin hyväkseen. 

Toisenn syy, miksi nyt olen ihastunut alustojen käyttöön on koirien ohjaamisen helppous. Joskus se useamman koiran ohjaaminen juuri oikeaan kohtaan (etenkin yksin kuvatessa) on ihan tuskaa, kun aina on joku koirista sen kaksi senttiä vino tai edessä tai takana. Jos koira osaa hakeutua kosketusalustan päälle ja pysyy siinä mielellään, saattaa kuvaajalle tulla ilon kyynel silmäkulmaan kun ei tarvitsekaan vääntä kättä niiden paikkojen kanssa: riittää että sijoittelee alustat sopiviin kohtiin ja pistää räiskien. 

Symmetriaa hakevat kuvat voivat olla haastavia ohjata

Behind the scenes -otos

Onko sinulla hyviä kuvaamisvinkkejä koulutusnäkökulmasta? Pistäpä tulemaan kommentteihin!