maanantai 15. toukokuuta 2017

Muttakun ohjaaja tahtoo treenata!

Olen ehkä jokuseen kertaan kertonutkin meidän treenirutiineista: että treenataan aika paljon ja aika tiheästi. Sitä varten mä olen ne koirat hankkinut, että saisin niiden kanssa tehdä jotain. Kuitenkin ihan jatkuvasti, kun olen treenaamassa, pyörii päässäni jotakuinkin tällainen laskukaava.

- Mikä on harjoituksen kokonaiskesto ja pystynkö siitä karsimaan jotain ylimääräistä vielä pois?
- Mikä on koiran viretila ja vastaako se tehtävän tavoitetta?
- Mikä on palkkion laadun ja määrän suhde harjoituksen vaikeustasoon?
- Onko harjoituksen jatkamisella mitään lisäarvoa koiralle?

Tähän liittyen mietin myös ulkoilut ja ruokailut melkolailla tarkasti. En hysteerisesti laskeskellen, vaan ottaen mahdollisuuksien mukaan päivän ohjelmissa huomioon tulevat treenit.

Oonan häiriötreeneissä



Kolme tuntia lenkkiä aamusta? Sinä iltana ei treenata muuta kuin ehkä pientä tekniikkaa tai nosea jos koirat ehtii nukkua ihan kunnon huilit. Rankat treenit tulossa? Pitkä lenkki vasta sen jälkeen. Huomenna hakutreenit? 20% pois iltaruoasta koska aamulla on tulossa ekstraa. Paikkamakuutreeni tarjolla ja koira kimpoilee kumipallona kun eilinen on ollut lepopäivä? Jätän välistä ja pistän korvan taakse että paikkamakuu treenilistalle.

Lisäksi treeneissä mietin koko ajan koiran sitoutumistasoa harjoitukseen. Onko koira 100% töissä? Säröileekö se tai tippuuko se pois tehtävästä kokonaan? Onko koira siitä hetkestä lähtien vain ja ainoastaan kiinnostunut löytämään omistajan hukkuneet hajuvedet kun tulee vihjeet päälle lähteä nosettamaan, vai katkeaako sen ajatus välissä johonkin? Jos lähdetään kentälle tekemään jotakin tottelevaisuuslajia, pystyykö koira uppoutumaan vain ja ainoastaan siihen kuplaan jota yritän luoda?

(c) Terhi Pusaaniemi





Treenaan säännöllisesti ryhmissä, joissa se treeniaika on sen tunnin. Eikä kukaan koira jaksa vastaavaa aikaa tehdä tottelevaisuutta satanen lasissa. Jolloin olen hyvin, hyvin tiukkana siitä että koiralla on tasan kaksi moodia: työmoodi ja parkkimoodi. Parkissa huilataan, mutta ei haistella tai tuusailla omiaan. Töissä ollessa tehdään taas niin säheesti kun vaan irtoaa. Näitäkin me tarvitaan ja iso osa tuon treenin annista on se, että en voi liikaa jäädä niihin minitreeneihin junnaamaan mukavuusalueelle vaan se kestokin on sieltä joskus nostettava mukaan. Mutta 1-2 tunnin treeniä viikossa on meille ehdoton maksimi -Ritalle max 2  ja Maurille max 1. Ihan joka ikinen muu treeni on keskiarvoltaan varmaan sen neljä minuuttia pitkä. Maurilla isoin osa tuosta ajasta näin vuoden ikäisenä on vielä leikkimistä. Näitä pätkiä taas sitten voi tehdä ja tehdäänkin useampia.


Mun mielestä jokaisella treenaajalla pitäisi olla sellainen peruskalliotreeni: sellainen joka melko varmasti onnistuu aina, jossa koiralla eikä ohjaajalla ole yhtään aikaa nenänkaiveluun, jonka häiriötaso on tarpeeksi matala että se jää koiran reaktiorajan alle, ja koiran viretila vastaa tehtävän tavoitemielentilaa ainakin lähestulkoon 100% ajasta. Tämän kallion päälle rakennetaan ne häiriöt ja se tekniikka ja kesto ja kisanomaisuus ja palkattomuus. Ei niin että harjoitus on suurimman osan ajasta liian vaikea koiralle, eikä oikein ohjaajallakaan jalat koske pohjaan, ja jokainen lisätty elementti vie koirakon kauemmas ja kauemmas tavoitteesta.

Kuvien välillä n. 10kk. Taidan olla kutistumaan päin. 


Ja jotta niin ei kävisi, pitäisi niiden ohjaajien joskus malttaa lopettaakin. Koska jos ohjaaja jää sellaiseen napostelumoodiin (vielä yks! Ja vielä yksi! Nyt kyllä lopetan, heti tän toiston jälkeen!), helposti sumentuu se harjoituksen kokonaiskuva: kuvastiko treeni sitä, mitä koiran kanssa yritetään saada aikaiseksi - kokonaisuutena?

Luulenpa että isolla osalla koirista tulokset treeneistä paranisivat huomattavasti jos treeniajasta tiputettaisiin puolet pois.


Minkälaisen treeniaikatauluttamisen olet kokenut itsellesi sopivaksi? Miten paljon otat treenit huomioon muussa päivän ohjelmistossa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti