sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Häiriö, osa 2: reaktiorajan alapuolella treenattavat häiriöt

Reaktiorajan alapuolella olevat häiriöharjoitukset ovat äärimmäisen tärkeä osa häiriöiden treenaamista. Joku muu varmasti nimeää tämän harjoitustyypin eri tavalla, mutta itselleni tämä termi selkeyttää tehtävän ydintä: pyrimme toimimaan sillä häiriöiden vahvuudella, johon koira ei vielä reagoi. 

Tämä on äärimmäisen haastava harjoitus temperamenttisille ohjaajille ja jää monilta tekemättä. ”Jos se koira ei kerran reagoi, mitä häiriötä siinä silloin muka on” tuntuu olevan aika yleinen ajatusmaailma. Ja tottahan se on, että tämä harjoitus on ehkä lähempänä meditointia kuin mitä itsekään tykkäisin tehdä. Siinä ei ole mitään näyttävää, räväkkää tai erityisen jännää. Se on hyvin tekninen ja tavallaan mekaaninen harjoitus. Mutta sen merkitys koiran suoritukselle on todella suuri, ja tämän harjoituksen painoarvo kaikissa häiriöharjoituksissa on ihan mittaamaton. 


Reaktiorajan alapuolella tapahtuvan häiriön treenaamisen kauneus on siinä, mitä kaikkea me loppupeleissä saamme treenattua sinne reaktiorajan alapuolelle aiheuttamatta koiralle painetta tai stressiä ja pystymme ylläpitämään täydellisen fokuksen tehtävään ja ohjaajaan.

Tyypillinen harjoitus tälle häiriötyypille on perusasennon kontaktiharjoitus, jonka nopeasti käyn linjoiltaan läpi.

Lähtötilanteessa meillä on koira, joka osaa pitää kontaktia yllä useita sekunteja kerrallaan, eli mikäli koira on aktiivinen päänpyörittelijä, se ei ole vielä valmis tähän harjoitukseen. Voimme toki tehdä pentuversion tästä treenistä pitämällä ruokaa koiran nenän edessä harjoituksen aikana, mutta parhaan vasteen saamme siitä, että ohjaaja ei tue koiraa enää ruoalla tässä vaiheessa.

Apuohjaajan rooli on tässä harjoituksessa tärkein: apuohjaaja aloittaa niin pienillä häiriöillä, ettei koira varmasti niihin reagoi. Esim. viiden metrin päässä taputtaa käsiään hiljaisesti. Häiriöitä syötetään aluksi koiralle tiuhaan, muutamien sekuntien välein. Harjoituksen perimmäinen tarkoitus on päästä palkitsemaan koira mahdollisimman nopeasti häiriön kanssa yhdenaikaisesti, eli ohjaaja heti häiriön kuultuaan/huomattuaan reagoi palkkavihjeellä ja palkitsee koiran. Eli emme odota koiran reaktiota tai reagoimattomuutta, vaan palkitsemme koiran siitä, että sen ympärillä oli jokin häiriö. Mikäli koira ehti reagoida muutoin kuin hyvin pienellä korvan käännöllä tai ihan sekuntin murto-osan vilkaisulla, palkkiota ei anneta, mutta silloin apuohjaajan tulee heti pistää merkille reaktiorajan ylittyminen ja palata pienempään ja helpompaan häiriöön. Ja toki näitä reaktiorajan ylityksiä tuleekin, niiltä ei voi välttyä kun sitä rajan pintaa haetaan, mutta tarkoituksena olisi saada aikaiseksi ainakin 80-90 prosentin onnistumisprosentti. Mikäli sitä ei saavuteta, apuohjaaja ei ole ollut ihan tehtävänsä tasalla ja harjoitus siirtyy reaktiorajan ylittäväksi harjoitukseksi.

Treenit pidetään lyhyinä ja nopeatempoisina, ja sitä mukaa kun onnistuneita toistoja tulee, alamme lähestyä reaktiorajaa. Pienet reaktiot, kuten korvan heilahdus tai pieni pään liike ovat merkkejä siitä, että raja lähestyy emmekä halua kaivella koirasta sen isompaa reaktiota esille. 




Mikäli harjoitus etenee niin kuin Strömsössä, meillä pitäisi olla ihan muutamien minuuttien treenillä huomattavasti korkeampi reaktioraja kuin treeniä aloittaessa. Kun näitä treenejä pääsee toistamaan tarpeeksi erilaisilla häiriöillä, eri paikoissa ja erilaisilla häiriöiden ajoituksilla, saamme aikaiseksi koiran joka on itsevarma ja innokas häiriöiden tullessa vastaan.

Silloin olemme saavuttaneet harjoituksen lopullisen tavoitteen: koiran, joka tekee yhä intensiivisemmin ja innokkaammin mitä enemmän sen ympärillä on häiriötä.

Tämän harjoituksen kanssa tulee olla hyvin nopea ja tehokas matalavireisten koirien kanssa, ja helposti paineistuville koirille tulee antaa hyvin tiuhoja päänpurkamistaukoja. Muutenkin harjoituksen kokonaispituus olisi hyvä pitää lyhkäisenä.

Ajatuksia tai kysymyksiä reaktiorajan alapuolella tapahtuvaan häiriöharjoitukseen liittyen? Heitä kommenttia tulemaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti