torstai 15. syyskuuta 2016

Pennusta kisakoiraksi 3: Mauri hoksaa ja tarjoaa

Noniin, viimeisimmässä postauksessa käytiin läpi palkkaamisasioita, ja nyt mietitään vähän muita työkaluja mitä meillä siihen koiran treenaamiseen on. Sen tarkemmin en lähde käymään läpi yksittäisten liikkeiden opettamista, mutta vähän jotain ajatusta siitä, minkä tyyppisistä asioista on nyt puhe.

No, ensinnäkin osa liikkeistä tehdään tosiaan ihan reippaasti koiraa ohjaamalla - näihin liikeisiin kuuluvat ne, joiden liikeradat ovat hyvin tarkkoja, eli pääasiassa perusasentoa ja seuraamista. Eli kun se pään asento ja pyörähdyksen kulma ovat sellaisia asioita joista haluan pitää tarkasti kiinni, en anna koiralle niin paljoa tilaa ajatella. Kunhan tulee ilolla mukana. Ja kunhan ei itse jää jumiin apuihin liian pitkäksi aikaa - onneksi mulla on pari koutsia ja pari mahtavaa treenikaveri jotka monottaa ja lujaa jos meinaan jäädä junnaamaan paikoilleen.



Mutta haluan kuitenkin, että siellä koiran päässä joku herne heilahtaa aina silloin tällöin. Koetan pyrkiä välttämään liiallisissa määrin mitään pikkusievää pitsinnypläysnaksuttelua, mutta haluan että koira pystyy oikeasti yhdistämään piuhoja päässään ja tarjoaa tilaisuuden tullen erilaisia käytöksiä joista niitä liikkeitä saadaan laitettua alulle. Tällaisia harjoituksia on tähän mennessä olleet esim. etutassukosketusalusta ja jakkaran ympäri pyöriminen etujalat jakkaralla. Eli melko suoraviivaisia harjoituksia, joissa pääsen näkemään että koira pystyy tarjoamaan mulle asioita eri osilla kropastaan. Piakkoin valikoimiin olisi tarkoitus ottaa agilitya ajatellen kontaktilaatikko. Toivoisin, että koira osaisi tarjota mulle käytöstä a) koko kropalla (esim. pyörähdykset), b) nenällään/suullaan (kohdetyöskentely, noutokapulan pito), c) etujaloillaan (kosketusalustat ja korokkeet) ja d) takajaloillaan (kontaktilaatikko). Ihan niin paljoa en ole jaksanut vielä hifistellä että ottaisin jokaisen tassun tarjoamiset erikseen, mutta eipä tuota tiedä jos siitä innostuisi. Mutta nämä osa-alueet jos jossain kohtaa pentuikää tulee käytyä läpi, eli jokaiseen kategoriaan joku tarjottava temppu tai tehtävä, on koiralla aika hyvä ajatus siitä että sillä on neljä raajaa jotka voivat toimia tarkasti ja tahdonalaisesti. Asia, joka ei ole mikään itsestäänselvyys joka koiralle.

Sienestysseurue


Syy, miksi en ihan liikaa halua tehdä tämäntyyppisiä harjoituksia on se, että se toiminnan tempo ja mielentila ei ihan täysillä vastaa sitä tavoitetta silloin kun koira tekee kulmat kurtussa pohdiskellen ja erilaisia juttuja kokeillen. Ja kun mun mielestä olisi niin kauheen kiva tehdä sitä pikkusievää temputtelua, että tiedän uppoavani hyvin nopeasti siihen suohon, että se toiminnan tavoiteviretila vähän unohtuu ja homma jää taas tasolle ihan kiva ja teknisesti nätti. Jos näin uhkaa käydä niin taas on lupa potkia ohjaajaa.

 Enkä sano että kaikilla koirilla olisi sama "vaara" liian teknisten tehtävien kanssa - osa koirista pääsee tosi nopeasti tavoitevireeseen vaikka sheippailisit menemään päivät ja yöt. Mutta mikäli koira ei melko pian tehtävän alkuopetuksen jälkeen ala kääntyä sinne tavoitevireen puolelle, niin harkitse tarkasti koirasi luonnetta ja luontaista temperamenttiä: miten todennäköistä on, että se tulee sinne pääsemään jatkossakaan? Tästä jo surullisenkuuluisana esimerkkinä on Ritan merkin kierto, joka on kyllä ihan sievä ja toimii kyllä häiriössä ja erilaisissa källiharjoituksissa - mutta mitä iloa siitä on, kun koira on oppinut menemään sen pohdiskelevasti ravaten?

No, on siitä se ilo, että aina jos meinaan lipsahtaa Maurin kanssa liikaa pikkusievyyksiin, voin asettaa itselleni rangaistukseksi että joudun tekemään Ritan kanssa kaksikymmentä merkin kiertoa. Että jos joskus näätte kentällä kauniisti ravaavan karjiksen ja katkerasti itkevän ohjaajan joka polkee naksutinta jalkoihinsa, se olen vain minä suorittamassa itseni ruotuunlaittoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti