Kanakurssit alkavat käymään vähiin - ensi viikolla vuorossa on viimeinen eli 5. kurssi. Kanakurssien antien auki kirjoittaminen on ollut hieman hankalaa, pääosin siksi että oikeastaan kaikilla kursseilla se oppi ja anti on auennut kunnolla vasta kurssien loputtua. Ne tulevat siinä vaiheessa kun huomaan että omaa koiraa treenatessa tai asiakkaita ohjatessa ne opit ja avut ovat itse asiassa juuri niitä samoja jotka auttoivat kanojen kanssa eteenpäin. Kaikki asiat ovat olleet sellaisia, jotka vähän tavallaan on tiennyt jo aiemminkin, mutta vasta kanakurssin kiteytyksen jälkeen asiat ovat auenneet uudelle tasolle. Mikä on ilahduttavaa huomata, koska voin ihan auliisti myöntää että olen ollut aiemmin hyvin skeptinen sen suhteen, kuinka paljon annettavaa kanakursseilla on. Voin myös auliisti myöntää että aika iso osa skeptisyydestäni johtui myös siitä että matkan varrelle oli sattunut yksi jos toinenkin kanakurssin käynyt, joiden koirat eivät oikein sitten toimineetkaan tarkoituksenmukaisesti. Ja kun edelleen mua kiinnostaa kyllä muidenkin eläinten koulutus siinä mielessä että ihan kiva katsoa mitä kissalle saa opetettua ja jos tilaisuus tarjoutuu niin mikä ettei sitä testaisi jonkun muunkin eläimen kanssa toimimista - mutta koirien kanssa eteenpäin vievä tieto on se mitä mä tarvitsen ja haluan. Se, miten ongelmitta kanakurssien opit ovat integroituneet omiin treeneihin on ollut hyvin positiivinen yllätys, ja tämä on toinen asia jonka auliisti myönnän: olen ollut ennakkoluuloinen myös sen takia, että usein olen kokenut vahvasti operanttien kouluttajien rajoittavan työkalurepertuaaria koirien kanssa - milloin ei saa käyttää lelupalkkaa tai ei saa katkaista paskakäytöstä. Huojentuneena totean, että sen sijaan että olisin kokenut näin kanakurssitettuna että pitäisi rajata jotain työkaluja pois käytöstä, olen saanut vaan lisää tavaraa siihen pakkiin. Tästä olen iloinen ja kiitollinen ja odotan jo innolla 5. kurssia.
Katla ja lainalapsi Prii aka kiukkupulla
Paljon on tapahtunut nyt ihan tässä tämän vuoden puolella asioita, jotka ovat ihan huimasti tehostaneet meidän treeniä. Ja tässäkin on nyt monta oppia monelta eri taholta saatuina, joista haluan vielä kirjoittaa erikseen. Mutta jos yksi ainoa asia pitää poimia, se on ehdottomasti tämä: treeniryhmän tärkeys.
Mun suuri puutostilani treeniryhmistä on nyt yhden lajin osalta ratkaistu, kun sain vihdoin aikataulut joustamaan sen verran että sain lyöttäydyttyä yhteen parin muun innokkaan nosetreenaajan kanssa. Vaikka treeniryhmättömyydestä (kummallisten työaikojen takia pääasiassa) kärsin edelleen muiden lajien osalta, on niissä kuitenkin niin paljon muita mahdollisuuksia jotka auttavat: maksulliset treenit, yksityistunnit sekä videovalmennukset. Omaa harjoitteluakin on hieman helpompi pitää kurissa ja kuosissa videoinnein ja kirjaamisin. Mutta voi nose, mikä murheenkryyni se oli yksin treenattavana lajina. Teepä siinä sitten sokkoja ja tuplasokkoja tai hanki hajuja jotka ei haise itseltäsi.
Treeniporukan etuihin kuuluu ehdottomasti paljon enemmänkin kuin vain se, mitä treenien aikana saa, eli apua harjoitusten tekemiseen ja toteuttamiseen, palautetta ja ohjeita. Se tunne, että jotakin muutakin kiinnostaa, mitä meidän treeneissä tapahtuu, tuo paljon ryhtiä ja intoa tekemiseen.
Tämän asian olen varmasti kirjoittanut jo aikaisemminkin, mutta sietää toisenkin kerran päästä ruudulle. Jos sulla on hyvä treenikaveri, pidä siitä kynsin ja hampain kiinni. Paras tapa tähän lienee yrittää itse olla hyvä treenikaveri vuorostaan.
