5 yleisintä syytä miksi seuraaminen on perseestä, osa 5: Kakku ilman kirsikoita

Hitusen verran venähti tämän seuraamissarjan viimeisen osan julkaisu. Tämä johtui teknisistä hankaluuksista: ajattelin kunnianhimoisesti laittavani videopätkät jokaiseen kategoriaan liittyvistä harjoituksista. Mutta teknologia ei tottele mua joten vihdoin ja viimein luovutan. Ei videoita. Perkele.

Eli vielä viimeinen kirjoitus aiheesta seuraaminen, ainakin toistaiseksi. Mikäli jotain vielä tämän jälkeen tulee mieleen joka ehdottomasti täytyy jakaa, sitten kirjoitetaan vielä osa 6/5.

Mutta niin, nyt puhutaan niistä asioista, jotka tekevät seuraamisesta ehjän kokonaisuuden. Eli ne pienemmät osa-alueet siinä seuraamisessa, jotka pitäisi muistaa hioa valmiiksi, ettei menisi vaan suoran marssimiseksi.

Käännökset

Eli ensimmäiseksi tietysti yhtäaikaset ja teknisesti siistit käännökset. Tämä vaatii koiralta sekä hyvää skarppiutta ohjaajan liikkeeseen reagoimisessa sekä riittävää kehonhallintaa, jotta se käännös pystytään suorittamaan sekä yhdenaikaisesti että siististi.

Tyypillisesti vasemmalle käännyttäessä (ja siis sama pätee tottakai oikealla seuruuttaessa oikealle käännöksessä) ongelmiksi muodostuu joko se, että koira ei osaa käyttää kroppaansa oikealla tavalla. Jolloin se saattaa fuskata käännöksen. Tällöin koira usein pysähtyy ohjaajan kääntyessä ja lähtee mukaan siitä asennosta vasta kun ohjaaja on itse suorittanut käännöksen. Tällöin iso osa siitä käännöksestä jää tavallaan kokonaan suorittamatta.

Toinen tyypillinen ongelma käännöksessä on se, että koira ajattelee oikeaa asiaa eli ohjaajan vierellä pysymistä, mutta ei löydä sitä motorista liikerataa jolla suorittaa se oikein. Usein tällaiset koirat tekevät jonkunlaisen piruettiloikan ohjaajan vierellä pystyäkseen pitämään käännöksen oikea-aikaisena.

Käännös koiraa kohti ei ole ainoa käännösongelma, vaan hitusen helpompi treenattava -  mutta ihan yhtä tärkeä treeni on pitää huoli siitä että se koira tulee mukana myös kun ohjaaja kääntyy poispäin koirasta. Tässä toki se tyypillinen murhe on siinä että koira jää laahaamaan jäljessä eikä skarppaa riittävästi kääntyessään. Tyypillisesti tämä ongelma ilmaantuu esille rally-tokossa, kun tehdään juosten spiraalia koirasta poispäin kääntyen. Etenkin jos koiralla on herkkyyttä lähteä tarjoilemaan puolenvaihtoa selän takaa vähän turhankin hanakasti, voi sillä pienellä takana laahaamisella olla vielä isommatkin seuraukset kuin vain epäsiistin näköinen käännös.

Kiinni ohjaajan liikkeeseen
Ohjaajan liikkeeseen kiinnittyminen on tärkeä osa käännöksiä, mutta satunnaisesti pieniä epätarkkuuksia löytyy myös temponvaihdoista - koira porhaltaa omaa vauhtiaan eikä olekaan oikein mukana ohjaajan vaihtaessa tempoa. Tähän vaivaan antaisin avuksi vittumaisen pysähtymisen treenin, joka pitää huolen siitä että koira on skarppina ohjaajan liikkeessä, eli lähdet tekemään ylivaikean harjoituksen kautta koiralle ymmärrystä siitä, että löperöinnistä ei tipu palkkaa vaan on oltava tarkkana.. Tätä suosittelen lämpimästi myös koirille, jotka kiinnostuvat seuraamisesta enemmän silloin kun siinä on mukana vähän haastavampiakin elementtejä. Erilaiset ylivaikeat seuraamiset tekevät todella hyvää koiralle silloin tällöin, jotta saadaan pidettyä huolta siitä ettei koira jää mihinkään kaavaan kiinni vaan reagoi nopeasti ja oikea-aikaisesti ohjaajan liikkeisiin.


Peruutus

Peruutuksesta on tullut huomattavasti suurempi merkityksellinen tekijä seuraamisessa rally-tokon rantautumisen ja tokon sääntömuutoksen myötä. Peruutusseuraaminen on hyvä esimerkki sellaisesta seuraamisen elementistä, joka helposti rikkoo muutoin kauniin suorituksen mikäli siinä on jotain epätarkkuuksia. Tyypilliset epätarkkuudet tulevat suoruudessa (koira heittää joko ulospäin tai sisäänpäin tai molempia vuorotellen), kropan liikkeen jouhevuudessa (tasajalkapomputus takajaloilla, pysähtely) tai ohjaajan liikkeestä irtoamisessa (koiran on usein helpompi peruuttaa nopeammin, jolloin se sinkoaa taaksepäin sen enempää miettimättä, minne ohjaajan menee.


Liikkeellelähtö

On melko tyypillistä, että koirat osaavat hyvän perusasennon ja hyvän seuraamisen. Mutta liikkeellelähtötilanteessa koiralle on jokin pieni epävarmuus, joka esiintyy joko nyökkäämisenä tai ääntämisenä. Tällöin pitää tarkastella ohjaajan toimintaa: usein käskyt sekä seuraamiseen että jäämiseen annetaan liian myöhään, jolloin koiralla voi ohjaajan liikkeelle lähtiessä olla pieni epävarmuus, kuuluiko sen nyt tulla vai jäädä. Tässä mietitään myös vakiokäytösasiaa: mikäli koira on perusasennossa ja lähdet kävelemään, onko sen vakiokäytös jääminen vai seuraaminen? Oireileeko koira jollain tavalla käskyn antoa jos ohjaaja on paikoillaan? Tätä kannattaa testailla ihan hartaudella.

Noniin, tässä olivat tärkeimmät. Tottakai hiottavat asiat eivät koskaan seuraamisessa lopu, mutta jos nämä seuraamiseen liittyvät asiat, joita näissä viidessä tekstissä ollaan käyty läpi, toimivat, ollaan jo hyvällä mallilla.