Nosework tulee - oletko valmis?

Noseworkin ongelma tällä hetkellä on se, että lajia markkinoidaan kivana ja rentona aktivointina, joka poistaa stressiä ja on mukavaa yhdessäoloa koiran kanssa.

Minäpä kerron teille, mikä on rentoa aktivointia koiralle ja mukavaa yhdessäoloa: mene lenkille ja lenkin varrella otat kourallisen ruokaa ja heität sen nurmikolle ja katsot kuinka koira nuohoaa ne sieltä suuhunsa. Ei tarvitse maksaa kallista kurssia eikä pyöritellä kohdehajuja ja kivasti se koira siellä mennä nuuskuttelee, stressi poistuu ja linnut laulaa.

Mutta kun ei se ole kivaa - nosework on. Ja se johtuu siitä, että nosework ei ole pelkkää nuuskutteluhömppää, vaan se on ihan oma uusi maailmansa sellaisille ihmisille kuin minä olin pari vuotta sitten, joka ei ole koskaan aiemmin yrittänyt hahmottaa, kuinka koira kokee maailman nenänsä kautta, ja kuinka se voidaan valjastaa meidän käyttöömme. Miten lähtökohtaisesti merkityksettömästä hajusta tulee koiralle niin merkityksellinen, että se ohittaa monta luontaisesti todella merkityksellistä hajua päästäkseen sen luokse. Miten lisätään ilmaisukäytös ja pidetään se kurissa. Miten ja mitä koira todella haistaa. Miten se työskentelee aluetta läpi mahdollisimman tehokkaasti, ollen samalla nopea että tarkka. Miten haju käyttäytyy ja mitkä asiat siihen vaikuttavat.

Tunnustan - olen menettänyt sieluni noseworkille. Ja niin tulee menettämään monta muutakin ihmistä heti kun laji profiloituu muuksikin kuin vain sohvatyynyjen matalan kynnyksen hömppänuuskuttelulajiksi.

Kun on tällainen ihminen kuin minä, joka ei ole koskaan aiemmin ollut hajutyöskentelyn kanssa tekemisissä muutoin kuin kansallisten maastolajien kautta, niin onhan tällaisen lajin rantautuminen Suomeen kuin pikkulapselle kesäloma disneylandissä.

Ensimmäinen asia, joka tekee tästä lajista niin hienon on se ongelmien kavalkadi joka odottaa kokematonta treenaajaa. Ihan todella, sen suurempaa motivaattoria ei olekaan kuin ihanat, mehevät, raivostuttavat koulutusongelmat. Koska se kaikki on ihan oma maailmansa, johon et koskaan aiemmin ole törmännyt ellet ole hajutyöskentelyä tehnyt. Ne antavat mahdollisuuden nähdä sen koiran taas ihan eri silmin, ja päästä kokeilemaan sen rajoja ihan uusilla tavoilla. Ja tietenkin myös omia rajojasi.

Toinen asia, joka tekee tästä lajista niin mielenkiintoisen on se, miten lähellä mutta kaukana se on virkakoirien ja muita hajutyöskentelykoirien hommaa. Eli meillä on laji, joka liippaa hyvin läheltä sellaisten ihmisten työtä jotka tekevät leipätyönään sitä koulutustyötä jonka osaamista me kaipaamme tämän uuden lajin pariin. Miten hieno voimavara se on, että tämä maa on täynnä tietotaidon aarrearkkuja mitä nenätyöskentelyyn tulee.

Vielä yksi ja viimeinen syy, miksi nosework on laji joka tulee nousemaan vielä paljon rakastetuksi ja kisatuksi lajiksi on jännitys. Jännittää saa muissakin lajeissa, aivan varmasti ja paljonkin, mutta ei välttämättä ihan samalla tavalla kuin nenätyöskentelylajeissa. Koska siinä vaiheessa kun eteen pistetään sokkoetsintä, jonka onnistuminen tai epäonnistuminen on täysin poissa sinun käsistäsi siinä vaiheessa kun koira lähetetään töihin, se on ihan erilainen hermojen testi kuin lajeissa, joissa voit tehdä siinä tilanteessa vielä muutoksia koiran käytökseen omallasi. Noseworkissä pistät koiran töihin ja toivot, että olet treenannut oikeita asioita oikealla tavalla, jotta koiralla olisi ne työkalut joita se onnistumiseen tarvitsee. Muutoin olet pelkkä matkustaja ja koira on kuski. Ja se kuulkaa on koukuttavaa puuhaa.

Jos haluat rentoa ja kivaa puuhastelua koiran kanssa, heitä nakki puskaan ja pistä koira perään. Jos haluat treenata yhtä parhaimmista koiraharrastuslajeista joita ikinä on keksitty, aloita nosework. 

Lahjakkuuden myytti

Jokaisella ihmisellä on tarve tuntea olevansa lahjakas jossakin asiassa. Lahjakkuutta toitotetaan joka tuutista siitä päivästä lähtien kun ekaa kertaa lapsi nappaa kätensä liidun ja alkaa jyystää sitä kiinni paperiin. Tämä jatkuu läpi koulun ja harrastusten. "Kuinka lahjakas oletkaan, kun osaat tuollaisen taidon!". Tällaiseen lausahdukseen on ainoastaan yksi oikea vastaus, ja se on "haista sinä ----".

Myönnän, että olen jossakin vaiheessa elämääni ajatellut, että olen lahjakas kouluttamaan eläimiä. Koska se tuntuu hyvältä ajatuksena, ja koska eläinten kanssa toimiminen on ollut niin iso osa elämääni. Tuntui hyvältä ajatella, että tämä nyt sattuu olemaan se asia jossa olen lahjakas ja siksi elämäni on pikkuhiljaa kääntynyt enemmän ja enemmän sellaisille urille, jossa koirien kouluttaminen on isossa osassa. Joka ei vaan missään nimessä pidä paikkaansa. Lahjakkuudella ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa.

Se, mikä tähän pisteeseen on johtanut on sen verran pitkä tarina että se jääköön omaksi kirjoituksekseen - mutta lahjakkuus se ei ole. Syystä tai toisesta, noin 15 vuoden iässä, koin että koirien treenaaminen on mukavaa, hauskaa, antoisaa ja mielenkiintoista. Mulla oli hyvä koira. Lahjakkuutta? Not so much.

Tällä hetkellä ajatus siitä että olisin lahjakas kouluttaja kuulostaa järjettömältä, naurettavalta ja vähättelevältä. Kenenkään ei pitäisi liikaa jäädä kiinni ajatukseen lahjakkuudesta - koska se mitätöi oman työsi määrän ja arvon.

Jos käyt haastattelemassa lajiensa huippuja, kuinka moni heistä sanoo, että syy heidän menestykseensä on lahjakkuus? Ei varmasti yksi ainoa. Koska siinä vaiheessa kun työtunteja on takana niin paljon kuin missä tahansa asiassa huipulle päästäkseen on tehtävä niska limassa duunia, kenelläkään ei ole pokkaa tai mitään tarvetta kertoa että kyllä, lahjakkuushan se siinä vaikutti.

Tämä on enemmän kuin vähän vahingollinen ilmiö. Käsi ylös joka tietää ihmisen jonka suusta on päässyt tämä lause: "olishan se hyvä opiskella joku uusi kieli, mutkun ei mulla oo kielipäätä". Tai "Kyllä se agility olis tosi kiva laji mutta ei mulla riitä siihen kehonhallinta kun siinä on niitä kaikkia ohjauskuvioitakin". Eikä tämä missään nimessä liity vain koiraharrastukseen, vaan mihin tahansa elämänalaan. Lahjakkuutta toitotetaan niin paljon ja ihmisten onnistumisia pistetään lahjakkuuden piikkiin siinä määrin, että ihmiset todella uskovat etteivät he pysty tekemään jotain asiaa ellei heille tule heti ensimmäisestä kerrasta sellainen olo, että he ovat siinä asiassa lahjakkaita.

Eivät kaikki opi samaan tahtiin, mutta onko sillä nyt sitten mitään merkitystä? Onko sulla muka johonkin kiire?

Lahjakkuuden määritelmä pitäisi muuttaa sanakirjaan. Sen nykyisen määritelmän tilalle pitäisi vaihtaa: Taito tai motivaatio ottaa itseään niskasta kiinni, irroittaa itsensä sohvasta ja mennä tekemään jotakin jossa haluaa kehittyä, kerta toisensa jälkeen.